Eilinen aamu meni täysin puhelimessa roikkuen. Minun on kyllä aivan pakko ihmetellä, kuinka niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin television pamahtaminen, saatiin aikaan kunnon soittelurumba. Soitto vakuutusyhtiöön oli helppo nakki, tosin tällä kertaa ei ole mahdollista hakea puhelimitse korvauksia vaan joudun täyttämään vahinkokorvaushakemuksen, kiikuttamaan sen vakuutusyhtiöön arvion kanssa, ja oma vakuutustätsämme faksaa sen sitten suoraan vahinkokäsittelijälle. Arvio on nyt sitten se mitä joudutaan oikeastaan odottamaan odottamaan, korvauspäätökset kun on tulleet aina suht nopeasti vakuutusyhtiöstämme.

Vakuutusyhtiöstä todettiin ihan suoraan että emmepä ole ainoat, kaapeliverkko oli ottanut itseensä sunnuntain pamauksesta ja aika moni muukin oli kysellyt neuvoja lähinnä hajonneista digivirittimistä johtuen. Meillä tuho oli selvästi totaalisempi kuin monessa muussa taloudessa ja selityskin sille taisi löytyä siinä iltapäivällä kun viimein langanpäähän saamani tv-huoltomies vaihtoi meillä television vahvistinta ja höpötteli ukon kanssa vahvistimien hajoamistaajuudesta torpassamme.

Niin, eipä olekaan tullut tässä ukkosten yhteydessä mieleen että torppammehan lepää kalliolla. Toisin kuin mikään muu talo tällä alueella, kallio näet nousee pintaan meidän pihassamme, laskee siitä kumpaisenkin naapurimme talojen alle valuttaen mm sulamisvedet meidät pihastamme osin heidän kellareihinsa ja nousee uudelleen isompana pintaan  parin sadan metrin päässä tien varressa. Sinne tienvarteen se salamakin on tainnut sitten iskeä, mutta kun me olemme olleet niin lähellä sitä osumakohtaa niin jotenkin se sitten pamautti sillä sähkömäärällään meiltä enemmänkin kapineita rikki.

Asentaja epäili ettei lisämaadotuksesta ole näin ollen mitään apua, meidän antennimme tahtoo ehdottomasti leikkiä maadoituspiuhaa vaikka sellainen meneekin myös talon alle talon sivusta. Ainoa mikä saattaisi ehkäistä jatkossa vahvistimien hajoilun ukkosilla on kaikkien johtojen, myös sen vahvistimen ja antennin, irrottaminen mutta siitäkään ei ole takuita. Kehui mies samalla vahvistimien kehittyneenkin, mutta päätään raapien totesi että ei se silti vielä tähän ongelmaan auta. Näinköhän meidän ongelmamme tulee olemaan jatkossakin taajaan vaihdeltava vahvistin. Hittolainen.

Makuuhuoneen telkkari, sen enempää kuin yläkerran digiboksikaan, ei olleet onneksi ottaneet itseensä. Olohuoneen telkkarin oireilusta mies kyseli hetken ja totesi että virtapiikki siellä on tuhojaan tehnyt, mutta mitä tuhoa, jää nähtäväksi. Kotiteatterista tämä totesi saman ja modeemin kohdalla oireet kuultuaan olikin jo toteamus että voihan hän sen avata ja katsoa mutta se nyt taitaa mennä suoraan vaihtoon. Lopuksi asentaja kantoi television ja kotiteatterin autoonsa, nappasi mukaansa vielä modeeminkin ja totesi että muutama päivä hänellä saattaa mennä mutta hän soittelee heti kun on päässyt tutkailemaan kapineiden kunnon.

Vahvistimen vaihto oli muuten silkkaa plussaa tällä kertaa. Toisin kuin aiemmin ei antennin juureen kiivennytkään ukko roikkumaan eikä sen puoleen tämä käynyt metsästämässä sitä vahvistintakaan vaan joku muu hoiteli homman aina televisioiden kuvannäkymisten tarkastamisesta virtalähteen siistiin seinäkiinnitykseen asti. Hurraa! Ja tämä vain siksi, että vakuutustätsämme on selvästi fiksumpi kuin minä ja kysyi aamusta että en kai minä tosissani aio ukkoa nakittaa sitä vaihtamaan. Että jos minä ajan kolarin, niin korjaustyöhän kuuluu siihen vakuutuskorvaukseen tai jos minulta hajoaa pesukone, niin koko korjaus osineen töineen päivineenhän heiltä korvataan.

Tosiaan, tämä ei ollut muuten tullut koskaan aiemmin mieleeni, siis vahvistimen osalta. Niinpä aamupäivällä, kun viimein sain asentajan kiinni oli minun helppo vastata hänen kysymykseensä siitä että tahdonko että hän vaihtaa samalla sen vahvistimen, kyllä. Se asentajan hankkiminen olikin näet se varsinainen ohjelmanumero. Soittelin ensin paikalliselle kodinkonehuollolle ja sieltä mies totesi ettei hänen toimenkuvaansa kuuluu enää viihde-elektroniikka mutta josko hän antaa Philipsin asiakaspalvelun numeron ja kyselen sieltä, telkkari kun sattuu olemaan kyseistä merkkiä.

Philipsin asiakaspalvelusta todettiin että heillä ei ole enää tätä nykyä huoltoa kuin Turussa ja Helsingissä ja ehkäpä matka on hieman turhan suolainen kun ottaa huomioon ettei kapineet kuulu enää takuun piiriin. Jäin muuten miettimään, että mitä jos ne olisi kuuluneet? Ne olisi matkanneet hevonkuuseen asti huollettaviksi? Oli miten oli, asiakaspalvelusta minulle kaiveltiin mansesterilaisen huoltoliikkeen numero, josko sieltä joku pääsisi katsomaan mutta ongelmaksi saattaisi kuulemma nousta se, että jos huoltoliike lähtee televisioa korjaamaan niin heidän saattaa olla hitaampaa ja hankalampaa saada niitä osia kapineeseen. Kas kun kyseessä ei ole heidän valtuutettu huoltonsa.

Merkillisen hankalaksi siinä tunsi ajoittain homman mutta toisaalta, ihan suht lupsakkaasti se silti meni, asiakaspalvelun neiti kun oli todella mukava ja auttavainen. Sitten olikin vuorossa puhelu huoltoon joka ei vastannut. No ei tietenkään. Tässä kohtaa minä päätin luottaa vanhaan kunnon paperiversioon ja kävin kaivamassa kuistilta sinne säilömäni keltaiset sivut. Ja johan alkoi löytyä huoltoliikkeitä. Ensimmäisessä oli puhelimessa mukavanoloinen mies joka kuunteli ja kyseli ja joutui sitten toteamaan että ainoa ongelma asian kanssa on se, että hän ei pääse kapineita noutamaan ennen seuraavaa päivää ja toisaalta taas, seuraavana päivänäkin se menee iltaselle ennen kuin hänellä toimii logistiikka.

Jätimme asian roikkumaan ilmaan ja lupasin palailla jos en saa jostain jotakuta vielä samalle päivälle, edessähän olisi mahdollisesti se vahvistimenkin vaihto ja sitä nyt ei viitsinyt siirtää päivällä eteenpäin. Kuinka ollakaan löysin juuri sopivasti puhelun lopetettuani naapurikunnasta huoltoliikkeen johon soitella ja johan alkoi lyyti kirjoittaa. Asentaja lupasi tulla iltapäivällä, vaihtaa sen vahvistimen ja tutkailla kapineet läpi ja minun piti soittaa vielä uudemman kerran vakuutusyhtiöön vakuutustätsälle hommien etenemisestä.

Juu, piti piti. Ihan heti asentajan kanssa puhuttuani, mutta enpä sitten soittanutkaan. Spede oli näet päättänyt kavalana lapsosena kostaa mokomatkin puhelimeen nojailut ja varmemmaksi osoitukseksi kostostaan tämä oli tehnyt suht massiivisen kakkakepposen äidilleen. Kyllä! Kaveri, joka osaa varsin hyvin käydä vessassa ja joka käy vallan siellä vessassa, oli ottanut ja kakannut yläkertaan, hieronut itsensä jaloista aina napaan asti kakalla ja sanotaanko nyt niin, että haju oli jokseenkin kuvottava. Otin ihan suosilla ja laskin suoraan kylpyveden penskalle ja kipaisin suunnilleen kauhusta kankeana tutkimaan paljonko sitä kakkaa mahtoi sitten ylhäällä olla.

Pikainen sihtailu tuotti näkökenttääni yhden kakkakökkäreen joka, ihme kyllä, sijaitsi paljaalla lattialla. Ei siis hätää. Olisi ehkä kannattanut katsella tarkemmin tuossa vaiheessa, myöhemmin päivällä hakiessani pyykkejä yläkerrasta törmäsin näet valtavaan kakkaan joka oli levittäytynyt koko komeudessaan junnun merirosvolaivaan. Voi helva sanon mä! Aivan hieman oli huumori koetuksella kun sitä laivaa suihkuttelin, pakko myöntää.

Illansuussa, asentajan lähdettyä, minä ratkoinkin sitten olohuoneongelmaa. Tai paremminkin telkkariongelmaa olkkarin osalta. Jotenkin jo ajatuskin siitä, että minun pitäisi virkkuutöineni istua epämukavasti makkarissa ei houkuttanut. Onneksi nämä on helppoja ratkaisuja, meillä kun sattuu odottamaan pöytäantennin hankintaa televisio pojan 13v huoneessa yläkerrassa. Nyt on kuulkaa akalla olkkarissa 20" tuumainen vanha kunnon töllötin digibokseineen kaikkineen ja näkyy! Arvatkaapa mikä riemu minulla olikaan illalla kun istahdin nojatuoliin, nappasin virkkuutyön kouraani ja aloin sihtaamaan Täydellisiä Naisia. Jei!

Okei, myönnetään, julmetunkokoisen taulutelkkarin jälkeen liki matkatelevisioon verrata töllötin näyttää hieman koomiselta siellä olkkarin nurkassa, etenkin kun se telkkaritaso siinä alla on suunnilleen laivan kokoinen siihen verrattuna. Ymmärrän näin ollen varsin hyvin teinien naureskelun äidin telkkarille, samoin kuin ukon päänpyörittelyn mutta hei, pääasiahan on että se näkyy ja hyvin vieläpä. Ei pätki, ei räpsi eikä savua!

Luonnollisestikin ukko, tuo tekniikan ihmelapsi, hötkyi jo eilen suuntaan jos toiseen miettien koska se arvio saadaan ja vielä tärkeämpää, koska se vakuutuspäätös tulee, ukko kun on lähes satavarma että television korjauskustannukset on sitä luokkaa ettei sitä lähdetä vakuutuksista korjaamaan vaan edessä on uuden hankinta, ja täysin satavarma tämä on kotiteatterin uusimisen osalta. Arvaattekin, joku täällä tuijotteli eilen netin kautta telkkarivalikoimaa läpi. Kiva. No, jos nyt käy niin että televisio tosiaan korjataan, niin täytyy toivoa että kotiteatteriostokset riittää ukolle kuumeen helpottamiseen.

Vaan nyt, minun on pakko luovuttaa tämä plääsääminen tältä aamulta ja siirryttävä patistelemaan aamupalailevia tenavia ovea kohti. Se on moro ja viettäkää mukava tiistai, minä ainakin ajattelin tehdä niin.