Viikonlopuissa ehdottomasti parasta on se että ne menee mukavan nopeasti. Jopa niin nopeasti että, toisin kuin suunnittelin, jäi vinttikeikkakin tekemättä. Vinttikeikka on siis edelleen edessä, jostain pitäisi löytää peruskoulun päästötodistus joka on siis erikoisen varmassa paikassa. Nämä erikoisen varmat paikat on siitä ikäviä että ne on totta tosiaan niin varmoja paikkoja etten itsekään välttämättä löydä niitä ja se on ikävä juttu se.

Toisaalta pidän hassuna sitä että mukaan pitää ottaa koulutodistus. Mitäpä se paperi kertoo minun kyvyistäni koulunkäynninohjaajan hommia ajatellen, kyseinen paperi kun on reilusti yli kahdenkymmenen vuoden takaa ja aika usein ihminen kasvaa ja kehittyy parissakymmenessä vuodessa. Työtodistuksetkin pitää kiikuttaa mukana nähtäviksi mutta hei oikeasti, mistä minä teen työtodistuksen pisimmän työurani, perhepäivähoidon, osalta? 

Unohdin muuten täysin kertoa viikonlopun parhaasta tapahtumasta joka liittyi siihen terassilla pyörähdykseen. Paikalla sattui näet olemaan sen "lellikkioppilaani" äiti joka totesi minut havaittuaan että apua, tuohan on ***** avustaja ja kehui minua vuolaasti mm pelastavaksi enkeliksi nimittäen. Siis minä. Pelastava enkeli. Pojan koulu kun olisi muuten mennyt ekaluokan osalta täysin penkin alle, totesi tämä, onneksi minä tulin ja pelastin touhun keväällä sillä sen jälkeen pojan koulunkäynti oli kuin leikkiä keväällä. Suora palaute on aina parasta, etenkin jos se on positiivista!

Perjantaina työmaa jäi käymistilaan ja todnäk se samainen käymistila jatkuu tänään. Aamu aloitetaan palaverilla ja sen jälkeen pääsenkin varareksin aisapariksi käsitöihin. Mukavaa! Huomenna pitäisi olla pitkä päivä mutta todnäk ne pitkät päivät perutaan tänään, ei ole mitään järkeä tuhlata resursseja siihen että kaksi ihmistä vahtii muutamaa tenavaa viimeistä puolta tuntia kerhoajasta. Minua ei kyllä haittaa yhtään vaikka huomisen pitkä päivä peruuntuisikin, huomisen jälkeen kun on se keskiviikko...

Vähitellen alkaa jännitystä olla ilmassa, pakko se on myöntää. Jännitystä aiheuttaa myös se että minä inhoan yli kaiken ajamista mansessa ja pyrin näin ollen välttämään sitä viimeiseen pisteeseen asti ja niinpä olenkin miettinyt vaihtoehtoisia kulkumuotoja haastatteluun. Sisko tarjosi jo kyytiä mutta siskon kyydissä on yksi pieni vika; mansessa pitäisi hengailla tämän seurana haastiksen päälle vielä pari tuntia ja jotenkin se ei nyt nappaa. Ehkä hyppään linja-autoon ja hurautan sillä manseen?

Tänään soittelenkin heti kasilta terkkariin, prinsessalle ilmestyi perin merkillinen näppy silmän ulkokulman alapuolelle torstaina. Ensin se näytti orastavalta finniltä, sitten se muuttui kuin vesikellukaksi ja pam, puhkesi jonka jälkeen kohdassa oli kuin pieni kraateri, samantapainen kuin paarman purema. Vielä tämä ei niin huolettanut mutta ei aikaakaan kun se alkoi punoittaa ja mätiä. Mätimisen lisäksi kohta levisi ja levisi ja perjantaina silmän sisäkulmankin alapuolella oli samanlainen merkillinen kraateri joka alkoi mätiä.

Lauantaina oli vuorossa saman puolen poski jossa on myös nyt euron kolikon kokoiseksi äitynyt rupialue jota kirvelee. Ne kaksi ensimmäistä mallia ei ole nekään kadonneet, rupi niissä on päällä mutta niin hassu rupi että näyttää siltä kuin ruven alla olisi mätää. Näytille on syytä mennä siis, epäilen itse että tällä on streptokokki iholla, se ensimmäinen näppy kun ilmestyi heti sen perään kun prinsessa oli nyppinyt sitkeää rähmää silmästään ja vetänyt sitä pitkin poskea saadakseen sen pois. 

Koska olen valitettavasti jälleen kerran autoton kansalainen niin soitin illalla anopille ja kysyin tämän ohjelmistoa tälle päivälle. Toisinaan käy säkä, anoppi on vapaalla ja lupasi ilomielin kiikuttaa prinsessan lääkäriin aamupäivällä. Tämän päivän prinsessa saa koulusta vapaata, kasvot on sen verran hurjan näköiset ettei tämä halua missään nimessä näyttäytyä koululla. Huomisesta en sitten vielä tiedä, toisaalta ymmärrän vallan hyvin ettei tämä halua naamaansa koululla näyttää mutta toisaalta. Hmmm...

Vaan niin. Minun pitäisi kaiketi ryhtyä vielä hetkeksi toimimaan ja ehkä voisin kurkata varoiksi jopa yhteen "varmaan" kätkööni eli kansioon johon olen koonnut erinäisiä asiapapereita vuosien varrelta. Jos oikein onni potkaisee niin olen kiikuttanut ne koulutodistuksenikin sinne, mitä tosin epäilen, sillä näköhavaintohan niistä on muutaman vuoden takaa jolloin laittelin ne paremmin ojennukseen. Harmikseni muistaisin tämän ojentelun tapahtuneen kirjekuoren ääressä yläkerran rapputasanteella joten silläkin epäilen ettei niitä ole tullut tuotua alakerran kansioon.

Viettäkääpä kivakivamaanantai, minä tulen pyrkimään juuri siihen samaan! Se on moro!