Aloitetaan toteamalla ettei kannata ihmetellä jos tekstiin pujahtaa aika-ajoin vikalyöntejä, kas kun kynnet ei ole vielä täysin kuivat ja koetan kuivattaa niitä kirjoittamalla. Joka on tietenkin ihan täysipäinen idea ja saattaa hyvinkin olla että kiroan hetken kuluttua raskaasti. Toivottavasti kuitenkaan en. Vaan se realiteettihoito. Samalla saamarin hetkellä kun sain nämä kynsilakat paikoilleen kuului vessasta "äitiiii pyykkimää". Jei. Kuinkas muutenkaan. Ja lienee täysin arvattavissa sekin, että talossa ei ole paikalla ketään muita kuin minä ja se joka huusi "pyykkimääääää". Tuplajei!

Niin, postaan osin siksikin että odottavan aika on pitkä. Ei pelkästään kuivumista odottavan, vaan myös lähtöä odottavan. Eli minun. Minä kun olen valmis, toisin sanoen pakkelit on kaivettu naftaliinista ja nakottu oikeisiin paikkoihin ja huom! onnistuneesti jopa, hiukset on suittu eikä siinä vielä kaikki, vaatteetkin valmiina odottamassa hetkeä jolloin kiskon ne päälleni. Ukko sen sijaan ei ole, tämä kun hengaa edelleen lapsen kanssa tämän pikkuserkun synttäreillä. Hiphei! Toisaalta, eipä täällä ole vielä hoitopartiokaan paikalla eli hiljaista on, sanoisin mä.

Kotihommaakin olisi vielä tarjolla mutta kas, kynnet aiheuttaa lievää välttelyä. Kukapa sitä kosteahkoilla kynsillä viitsisi likaisia astioita tiskikoneen uumeniin tuupata, nih. Tietysti jos olisi ollut edes osittain fiksu, olisi ne tiskit sinne koneeseen ennen kuin ne kynnet mutta arvaahan sen että en minä malttanut sitten hidastaa tahtia kun satuin pakkeloinnin aloittamaan. Kun aloitetaan, tehdään suoraan loppuun asti niin eipä tarvitse sitten enää säätää ainakaan sitä osioa. Ja kumma kyllä, enpä muista koska olisin viimeksi päässyt itseäni puleeraamaan niin ettei täällä olisi vähintään kolmea lasta koivissa pyörimässä. Junnukin kun on naapurissa leffaa tuijottelemassa joten jei!

Pidemmittä pulinoitta, siirryn hetkeksi töllöttimen ääreen puhaltelemaan kynsiosastoani ja sitä kautta ehkä uskaltaudun vielä ne tiskitkin. Viettäkää mukava pyhäehtoo ja varoiksi maanantaikin, kas kun on enemmän kuin todennäköistä etten taaskaan ehdi aamusella bloggaamaan ja ukon loma taas aiheuttaa sen, että päivällä tuskin joudan pahemmin koneella happanemaan. Se on moro!