Olipahan yö! Liekö lääkkeistä johtuvaa vai mistä mutta en tosiaankaan voi sanoa erikoisemmin nukkuneeni, päinvastoin. Jokaiseen tuntiin sisältyi vähintään vartin valvominen ja olo on sen mukainen; ei oikein lanttu leikkaa ei. No, lantun leikkaamattomuus on toki joissain määrin normaali olotila mutta silti! Ei kivaa! Ehdin siinä jo miettiä kahden jälkeen yöllä että pitäisikö nousta ylös ja ryhtyä tekemään esseetä kouluhommien tiimoilta. Jotenkin totesin että parempi nyt kuitenkin yrittää nukkua, jos työssäoppimisjakso olisikin jo ohi niin asia olisi ihan eri.

Vaan kuulkaa, se hammaslääkäri. Ihan ensin minulle todettiin että tilanne on hyvin ongelmallinen eikä heillä todellakaan ole aikoja särkypuolelle. Että josko huomenna. Mitä siihen toteaa? No ei vaan tänään? Vaikka vain sen verran että saa sen antibioottikuurin. Suht mukava hoitsutätönen tuumi lopulta että no sillä ehdolla että tulet VAIN antibiootteja kysymään niin hän voi puristaa sinut 9:45 väliin. Sehän sopii, vaikka minusta onkin ennenkuulumatonta että asiakkaalta vaaditaan tällaista lupausta, eiköhän se ole lääkäri jonka pitää ajankäyttöä seurata.

Niinpä istuin odottamassa hammaslääkärissä vartti ennen kymppiä. Aika pian minut jo kutsuttiinkin, osoitettiin tuolia johon totesin että hei sori, ei sitten mitään toimenpiteitä sillä sain tämän ajan VAIN ja AINOASTAAN sillä perusteella että mitään muuta ei tehdä kuin kirjoitetaan resepti antibiootteihin. Hammaslääkäri, nuori likka josta minulla on ennestään huonoa kokemuksia, katsoi himpan ihmetellen ja totesi että no jos hän sitten vain kurkkaa sinne.

Kuten jo aamulla ja edellisenä päivänä totesin, yksikään hampaista ei enää kiukutellut. Kiukuttelu oli vain ja ainoastaan poskessa ja siellä se sitten olikin mojovanlaista. Siinä määrin mojovaa se oli että kun tyttönen tuuppasi sormensa ikenen ja posken väliin kirposi minulle vedet silmiin eikä asiaa auttanut tippaakaan se että tämä painoi samalla poskea ihmetellen kuinka ollenkaan turvoksissa se onkaan. TIEDÄN! Turvoksissa on! Josko ei paineltaisi!

Lopulta neitonen otti vielä kuvat hampaista ja ryhtyi antibioottien kirjoitteluun. Nyt on kuulkaa varsinainen hevoskuuri päällä seuraavan viikon ja siinä reseptien laittelun yhteydessä sain tarkat jatko-ohjeet. Että JOS ei lähde turvotus laskemaan parissa päivässä niin sitten uudelleen näyttämään sillä ien on sitten avattava. Ja alkoholia EI saa ottaa tippaakaan toisen lääkkeen kanssa. Ja maitohappobakteerit kannattaa lisätä lääkitykseen. Jep jep.

Hammaslääkäristä ajelin suoraan työmaalla käymään ja vein sairaslomalapun reksille joka alkoi ensimmäisenä naureskella sitä kuinka karmean pirteänä ja hyväntuulisena minä ollenkaan ovesta lehahdankaan paikalle. Totesin reksille että eihän tässä nyt mielialan kanssa ongelmia ole vaikka pääosastolla vikaa onkin. Siinä juttelun lomassa sovimme että jos poski on edelleen seuraavana päivänä ihan mahdottoman kipeä niin saan saikkuilla reksin luvalla päivän mutta, liekö tämä reksin näkemys kehumisesta, "ei sun kato ulkonäöllisistä syistä tarvitse töistä pois olla". Just! Puoli päätä kuin jalkapallo on tämän naisen normaali ulkomuoto? 

Työmaan jälkeen pyörähdin apteekilla noutamassa tropit ja kotona nappasin samantien ensimmäisen satsin kitusiini. Laittelin ruokaa, keräilin pyykkejä pyykkikoppiin ja istahdin alas sillä olo ei ollut järin hyvä, särky poskesta kun levisi myös otsalle ja ohimoille. Iltapäivästä hain speden ja junnu ja prinsessa kolisi kotiin samoihin aikoihin, ruokin tenavat ja nappasin troppisatsin kaksi. Siinä kohtaa pääsin jo ihailemaan poskipään turvotuksen laskemista, turvotus oli ikäänkuin tippunut alemmas. Jes!

Illalla viestittelin oman open kanssa ja kovin minua oli kuulemma yksi pieni mies kaivannut luokkaan eilen joten onpa hyvä että tänään sinne taas pääsen. Särky on about tiessään, vain poskea painellen tekee kipeää ja ehkä otankin reksin eilisestä vinkistä vaarin: laitan kaulaan lapun jossa lukee "halaileminen kielletty", meidän pikkuykkösistä kun osalla on tapana halailla ohjaajaa joutessaan. Heh! Sainpa perjantaina oikein suukonkin poskelle joten meidän luokkaamme voi totta tosiaan sanoa hellämieliseksi sakiksi.

Tuijottelin vielä täydelliset naiset ja nappasin troppisatsi kolmosen ennen sänkyyn siirtymistä ja kuten jo kerroinkin, yö ei ollut kehuttava. Poski ei tosin vaivannut unia lainkaan joten kai ne on sitten nuo tropit. On tuo edelleen turvoksissa mutta selvästi turvotus on laskusuuntainen. Kohta onkin aika napata aamutropit ja ihmetellä miten maha alkaa taas huutaa hoosiannaa, sitä kun se on tehnyt tässä eilisen illan ja osan yöstä.

Muulta rintamalta kuuluukin sitten edelleen hyvää. Junnun melatoniinit on totta tosiaan loistava juttu, poika on paljon enemmän oma itsensä kuin aikoihin joten ilmeisesti ne katkonaiset yöt ja ajoittain pitkälle venyneet nukahtamiset on suuri tekijä junnun jaksamisessa. En voi kuin olla iloinen. Muutenkin kotona on ollut varsin mainiot tuulet käynnissä, elämä on soljunut mukavasti omia latujaan eteenpäin. Saa nähdä muuttuuko mielipiteeni tänään kun kotiudun työmaalta ja alan leipoa, huomenna kun vietetään niitä junnun synttäreitä. Ush!

Voi näet olla että kaatuisin mieluiten sänkyyn kun kotiin ehdin, sen verran jaloissa ja korvien välissä painaa huonot unet. No, kahvia koneeseen niin kyllä se tästä iloksi muuttuu! Vaan jaa, luulenpa että ryhdyn vähitellen valmistautumaan uuteen työpäivään. Onneksi kampaus on kivasti kuosissa, kiitos illalla suoritetun suihku- ja sukimissession joten riittää kun tutkailen että olen pukeutunut edes suht näppärästi ja teen junnulle aamupalan jääkaappiin.

Se on siis moro ja viettäkää kivakivatiistai, minä pyrin toki samaan!