Olen viettänyt harvinaisen levottoman yön. Kyllä! Spedelle taisi juhlat totta tosiaan olla hieman liikaa, hieman ennen puolta yötä tämä sai herttaslaagin sängyssään ja lopulta tämä oli unensekavassa tilassa jossa tämä oli täynnä pyhää vihaa isäänsä kohtaan. Vähitellen kaveri rauhoittui väliimme ja rauhoituttuaan tahtoi takaisin omaan sänkyynsä. Voi reppanaa. Se on rankkaa tuo juhliminen, on se.

Kolmen aikaan heräsinkin sitten siihen että prinsessa seisoi sängyn vierellä. "Mä en saa äiti enää unta". Aha. Koeta nyt vielä, kyllä se uni sieltä tulee kun meet vain makuulle ja pistät silmät kiinni ja mietit jotain kivaa. 5:03 ystäväni herätti minut. Kyllä! Minä syytän häntä tästä heräämisestä, se on vissi se! Minä näet olin hänen mukanaan synnyttämässä. Hänen seitsemättä lastaan. Joka osoittautui pojaksi jota palelsi aivan ryökäleesti.

Kätilöä ja paikalla ollutta lääkäriä ei enää tuossa vaiheessa vauva varsinaisesti kiinnostanut ja ystävänikin paineli vetämään vaatteet takaisin päälleen joten minä puin vauvalle pipon päähän ja käärin tämän valkoisen, pehmeän ja paksun froteepyyhkeen sisään. Vauvaa ei enää paleltanut ja tämä napitti minua pienillä nappisilmillään pyyhkeen sisältä. Totesin ystävälleni että onneksi olkoon, tämän kanssa sinulla tulee olemaan vielä teini-iässäkin kädet täynnä.

Tämä kyseinen ystäväni on ollut kymmenen vuotta yksinhuoltajana ja tällä on avioliitostaan 3 poikaa jotka asuvat isällään ja yksinhuoltajavuosinaan tämä on saanut 3 tyttöä joiden kanssa asustelee. Kahden tytön synnytyksessä olen ollut mukana eli ilmanko juuri tämän ystävän synnytys sitten uneenkin pukkasi. Ystäväni totesi että hän ei usko että pojasta tulee mikään riiviö ja minä näin jo silmissäni kuinka tämä kasvattaa pojasta luonnonhoitoihin, reikiin ja yliluonnolliseen uskovan nuoren. Ystäväni on näet eräänlainen no, ehkä hörhö.

Enkä nyt sano tätä hörhöä pahalla saati herjaten, minusta vaihtoehtoiset hoidot ja yliluonnolliset ilmiöt on mielenkiintoisia ja jopa kannatettavia tietyissä määrin. Ystäväni ainakin on löytänyt paljon hyvää ja omaa mieltään rauhoittavaa kyseisistä jutuista ja se on hyvä se, sillä ystäväni ei todellakaan ole istunut koskaan sillä helpolla oksalla vaan joutunut taistelemaan suunnilleen kaikesta, kokenut voimakkaan masennuksen ja paniikkihäiriöt joten pakkohan niiden on joillekin olla toimivia juttuja.

Mutta se mikä minut siinä unessa herätti ei ollut suinkaan se synnytys, ei edes se vauvan kietominen pyyhkeeseen vaan ystäväni viimeinen lause jonka hän totesi pukeuduttuaan ja katsottuaan vauvaansa oikein kunnolla vauvan makoillessa sylissäni. "Sä laitoit sille mun pipon" niin ihmettelevällä ja harmistuneella äänellä kuin vain voi. Niin just. Ystävää kenkutti että tämän pipo oli viety. Heräsin todellakin omaan virnistykseeni. Se lause tuli näet niin sydämestä ja oli niiiiiin ystäväni suuhun sopimaton että vähemmästäkin sitä alkaa jopa unessa räkättämään.

Että kyllä. Ystäväni syytä oli tämän aamun turhan aikainen herääminen. Hyi! Täytynee laitella hänelle viestiä jossain vaiheessa että antaa olla sitten laitimmainen kerta. Etenkin kun tämä on laitattanut piuhat poikki itseltään joten näitä neitseellisiä sikisemisiä ei tarvitse kyllä tulla minun uniini harjoittamaan. Hah!

Mutta niin, eiliset kekkerit meni varsin mukavasti. Kakut hupeni silmissä vaikka vieraita ei hirveästi ollutkaan (6 aikuista ja 4 lasta), hyydykekakusta jäi pieni onneton siivu ja täytekakusta ihan hieman isompi pala joka tosin koki lähes täysin tiensä pään illalla prinsessan iskiessä lusikkansa siihen. Vadelmapiirakkaa jäi hieman enemmän mutta sekin koki katoilua vielä yöllä kun ukon piirakkahammasta kolotti ja tämä haki piirakkaa jääkaapista vielä telkkaria tuijotellessaan.

Kaiken lisäksi sain kaksi kakkutilausta, toinen tosin on vielä harkinnan alla ja tuli täytekakusta viestitse serkultani ja toinen sitten hyydykekakusta siskoltani. Siskon homma on ihan pihvi, joten sitä ei tarvitse sen kummemmin miettiä mutta pitäkää peukkuja että serkkuni päättää kuin päättääkin tilata sen kakun eikä jää vain harkitsemaan. Rahaa se on näet sekin parikymppiä jonka ajattelin tekopalkkana pyytää.

Muutenkin ilta meni mukavasti, spede simahti alle viidessä minuutissa kylvettyään ja syötyään, lapset oli jotenkin rauhallisempia kuin yleensä iltaisin ja ennen kaikkea ukko otti ja keskusteli pitkään pojan 16v kanssa. Tämä ihmeellinen tapahtuma sattui vietyäni speden nukkumaan ja hiippailtuani tupakille ukon perässä. Ukko suuntasikin suoraan pihan perällä hengailleen, edelleen kotiarestissa olevan, pojan luokse ja kehonkieli kertoi hyvinkin tarkkaan että keskustelu oli intensiivistä.

En kysellyt asiasta sen kummemmin näiden suunnattua sisälle mutta päätellen siitä että loppuillan poika jutteli koulusta ukon kanssa veikkaan että keskustelu on ollut varsin hyvä. Ja hyvä niin. Minä näet olen ollut puuttumatta heidän väleihinsä nyt tällä kertaa enkä ole oikeastaan osannut olla edes kiusaantunut johtuen ehkä siitä että ukko ei ole varsinaisesti osoittanut millään tavalla kettuuntumista pojan aikana. Eipä silti, poika itsekin on pysytellyt aika paljon omissa oloissaan, johtuen ehkä siitä että sanoin viimeksi keskiviikkona tälle että en minä ole edelleenkään oikeastaan leppynyt tälle vaan pettymys on vieläkin se päällimmäinen tunne.

Tiedä sitten pitääkö minun vallan pysytellä tällä etäisellä tiellä poikaa ajatellen, nyt tämä on sentään todella yrittänyt. En ole joutunut herättelemään tätä kouluun, kahvitkin tämä on keitellyt aamuisin herättyään koko poikaköörille ja lähtenyt hyvissä ajoin koulua kohti. Kotona tämä on ollut riitelemättä muiden kanssa ja käyttäytynyt mallikkaasti. Tehnyt pieniä kotiaskareita pyytämättä ja ollut järjestämättä mitään ikäviä yllätyksiä.

Vai olisiko tämän päähän tarttunut ripaus älyä tässä? En tiedä. Enkä oikeastaan edes jaksa asiaa miettiä, nautin omassa mielessäni tästä hetkestä ja toivon että tämä ei jää pelkäksi hetkeksi. Olen jopa nauttinut näistä poikakööriaamuista ja toivon jopa niiden jatkuvan. Pojan kaverit on näet aamuisin hilpasseet meille reilusti ennen koulun alkamisaikaa ja keittiö on ollut täynnä isokokoisia amislaisia porisemassa kahvikupposten ääressä. Mukavaa.

Tämä jäänee nähtäväksi, ensi viikolla pitäisi pojan tilille tulla tili työrupeamasta jonka ehti heittää ennen koulujen alkua ja sen tilin pitäisi olla riittävän iso niin että tämä saa sillä maksettua kokonaan varastamansa summan. Tälle itselleenkin jää kaiketi kymppi-pari vielä siitä joka toisaalta harmittaa minua. Ei siis se että tälle jää rahaa vaan se, että tälle jää niin vähän, hän kun teki pari 12 tuntista työpäivää niiden rahojen eteen. Toisaalta ei harmita yhtään, oppiipa että teoilla on seurauksensa ja niitä seurauksia on inhottava maksella.

Mutta tämä tästä, lähtee taas liian syvällisiin mietteisiin. Sen sijaan totean että sain eilen illalla aikaiseksi ja soitin eksälle ihmetelläkseni pari viikkoa myöhässä olevia elatusmaksuja. Mielessäni kun ehti jo käydä että näinköhän tämä aikoo jättää ilmoittamatta maksamatta elokuun elarit ajatellen kuinka paljon tenavat on olleet tämän päässä kuluttamassa mm sitä jääkaapin sisältöä pitkin kesää. Onneksi näin ei ollut asia, tämä vain oli ollut ihan PA ja laittoi eilen illalla summan tilille saatuaan itse palkan.

Olen ollut enemmän kuin iloinen siitä että eksän naisystävä on juuri hän kuka on. Tälläkin näet on takanaan avioero ja kaksi lasta jotka asuu hänen kanssaan. Ilmeisesti siitä johtuen pojat on tänä kesänä saaneet uusia vaatteita niin että eksän naisystävä on niitä näille ostellut. Luulenpa jopa että tämä on ollut ihmeissään elatusmaksusummasta jonka eksä maksaa koska olen kuullut että lähes kaikki tuttavapiirimme vanhemmat jotka ovat eronneet maksavat jo kahdesta lapsesta himpan enemmän kuin eksä kolmesta. Ehkä silläkin eksä on maksanut elarit koko kesän vaikka tenavat on siellä olleetkin?

Raha on harvinaisen tylsä puheenaihe, mutta tällä hetkellä se on kovasti mielessä. Ei niinkään siksi että olisimme täysin PA vaan lähinnä siksi että tuleva rahatilanne laittaa väkisinkin miettimään erinäisiä lisätulolähteitä ja säästökohteita. Joista yksi muuten pamahtaa päälle ihan näillä näppäimin eli se tupakoinnin lopettaminen. Hittolainen. Olen koettanut olla ajattelematta koko asiaa, minä näet olen todella koukussa nikotiiniin ja panikoin jo melkein valmiiksi ajatuksesta. Sunnuntaina. Sunnuntaina polttelen viimeiset ja se olis siinä sitten. Hittolainen! Mitähän tästäkin tulee.

Täytynee keksiä korvaavia toimenpiteitä vaikkakin epäilen että ensimmäiset päivät korvaavana toimenpiteenä toimii seinille kiipeily. Kääk! Wish me luck! Onneksi emme ole ainoat jotka tähän on sitoutuneet, poika 16v ja tämän kaksoskaverit ovat lupautuneet samaan kimppaan, samoin heidän äitinsä. Myös siskoni on lupaillut mutta saattaa olla että tämä pyrkii ottamaan vielä viikon jatkoajan siihen. Toivottavasti ei, kimpassa kun homma olisi jotenkin helpompi, olevinaan ainakin.

Tänään edessä on sitten pikainen vaihtovaatteiden mukaan heivaisu jahka prinsessa kotiutuu koulusta kahdeltatoista. Samaan aikaan kotiutuu koko muukin revohka ja se on harvinaista se. Vielä harvinaisemmaksi asian tehnee se että koko revohka menee kasiin. Seiskan kanttiin tämä kämppä tulee olemaan niiiiiin hullunmyllyn kourissa että lyön vaikka pääni pantiksi että tänään spede ei saa nukuttua kasiin.

Pientä siivoiluakin olisi tarpeen suorittaa samoin kuin muita kodinhoidollisia tehtäviä ja ehkäpä olen kivakiva äiti ja väsään teinille kattilallisen nakkikastiketta niin ettei tämän tarvitse kuin keitellä pottuja lisäksi. Tiedä vaikka nitkahtaisin täysin päästäni ja päätyisin vielä pyörähtämään makuunin kautta tänään ja hakemaan penskoille illaksi pari filmiä. Hohoo! Tässähän on ideaa! Pojat on lähdössä isälleen illansuussa joten teini hoitelee ihan yksinään pienemmät tällä kertaa ja hyvä niin, tämä kun sai tosiaan sen työpaikan jossa saattaa silloin tällöin olla työkeikkoina myös kolmen lapsen kanssa yöpymistä että vanhemmat pääsee iltarientoihin.

Pidemmittä puheitta, yhden megapostauksen jälleen paukutelleena, toivotan kaikille oikein mukavaa perjantaita ja viikonloppuakin samalla kertaa. Tämä akka suuntaa nyt keittiöön tyhjäämään ja täyttämään tiskaria ja kokoaa hermonsa herättelykeikkaa varten. Se on moro!