Kyllä kuulkaa ihmisen elämä on toisinaan niin mahdottoman hauskaa että aina ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Eilen päätin olla tekemättä kumpaakaan ja päädyinkin kiroilemaan. Kävipä näet niin että hektisen työpäivän päälle olin tuuminut mielessäni pyörähtäväni kaupalla, ottavani jotain sapuskaemmettä ja tuunaavani kunnon läjän sapuskaa iltapäivästä. Tänään kun tosiaan on se 16:30 vuoro eli eiköhän tämä apinalauma ehdi syödä jo ennen äidin kotiutumista.

Vaan kuinkas kävikään? Hain speden tarhasta, ajelin vauhdilla kotiin, soittelin teinilaumani läpi tarkistaakseni missä kukin majaili ja komensin pojan 15v kotiin siksi aikaa että pyörähdän siellä kaupalla. Poika tuli pitkin hampain mutta kun nyt en ollut juuri samoilta sijoilta lähdössä päätti tämä piipahtaa vielä pikaisesti kavereitaan tapaamassa läheisellä marketilla.

Tässä kohtaa homma lähtikin sitten "seiniä päin". Spede näet raapi päänahkaansa apinanraivolla ja valitti kuinka pää kutiaa. Ei siinä mitään, niinhän se oli kutissut edellisellä viikollakin jolloin tutkin pään, huokaisin helpotuksesta ja totesin sen täivapaaksi. Liian hyvin kun oli muistissa viime- vai edelliskesäinen täiralli jolloin täällä käsiteltiin kaikkien päät kahdesti, pestiin omat ja mökkipetivaatteet pariin kertaan ja kirottiin ukon siskon naapuria jonka tenavilla niitä täitä oli ihan ekana ollut ja joka olikin jättänyt tenaviensa päät käsittelemättä. 

Eipä siinä, minä komensin lapsen istumaan ikkunan eteen ja otin ja aloin tutkailemaan tämän hiuspohjaa ja kas. Täihän se siellä. Ja toinen. Niskahiuksista löytyikin sitten varsinainen täi-invaasio eli voi sanonko mikä? Soitto ukolle. Soitto ukon siskolle, tämän neidit kun oli sopivasti yökylässä viikonloppuna. Soitto tarhaan. Jossa muuten puhelimen toisessa päässä oli joku uppo-outo ihminen joka ei tiennyt yhtään sanoa voiko lasta tuoda seuraavana päivänä hoitoon vaikka ne hiukset käsittelisikin samantien. Just.

Lopuksi soitin pojalle 15v ja komensin tämän lastenhoitohommiin, pakkasin itseni autoon ja kurvasin ukon siskoa noutamaan. Että sillälailla. Neljää täishampoopulloa rikkaampana ja liki kahdeksaakymppiä köyhempänä kaasuttelin kotiin. Ukon siskon nakkasin kahden täishampoopullonsa kanssa omaan kotiinsa jossa tällä oli edessä samainen ihanaakin ihanampi ruljanssi; petivaatteet pois, unilelut pois, hiuksiin shampoot, odottelua, huuhtelua, täikammalla kampailua.

Ennen kuin aloitin pienempien päiden käsittelyt komensin pojan 15v levittämään töhnät päähänsä ja kiskoin petivaatteita sängyistä. Pojan 15v odottaessa kymmenen vaikutusminuutin kulumista nakkasin junnun pikana suihkun alle ja kippailin tämän päähän töhnät. Prinsessakin kolisi juuri passelisti ovesta sisään kiukkuisena siitä että hänen päivänsä oli pilattu moisella touhulla ja ukon sisko oli passittanut hänet kotiin.

Minä tuuppasin pyykkiä koneeseen ja komensin vuorostaan speden suihkun alle, vaahdotin aimoannoksen täishampoota tämän päähän ja komensin pojan 15v huuhtelutoimiin. Täikampa käteen, kampaamaan ja junnu tilalle huuhteluun. Junnun perään suihkuun loikki prinsessa ja minä tuijotin kelloa haukan tavoin, spedellä kun aine sai puolestani olla muutaman minuutin yliaikaa. Kun viimein huuhtelin pojan pään olikin vuorossa se ensteks-kivin homma, eli kampaaminen.

Junnun ja pojan 15v päät oli osoittautuneet täivapaiksi. Edes kampoihin ei tarttunut mitään, mitä nyt junnun päästä löytyi erinäisiä pikkukiviä jotka ei sopineet kokonsa puolesta saivareiksi vaan todisti pojan 15v väittämän oikeaksi; junnu ja spede oli tosiaan heitelleet toisiaan hiekalla kiukuspäissään sillä aikaa kun äiti siellä apteekissa pyöri. Samaisia pikkukiviä oli ollut runsain mitoin speden päänahassa kun tälle täishampoota vaahdotin nuppiin joten poikaparka sai päähieronnan samalla kertaa.

Ryhdyin kampaamaan ja voi kuulkaa. Jos olen joskus ollut sitä mieltä että kymmenen täikampaan tarttunutta täitä on paljon niin enpä ole enää. Jösses mikä määrä kaverin päässä olikaan nyt jo kuollutta elämää. Prinsessa kampaili omia hiuksiaan vieressä ja tämän täikampaan tarttui tasan yksi täi ja useita saivareita, kuinkas muutenkaan. Onhan spedellä tapana makoilla siskonsa sängyssä siskon kainalossa kun sisko lukee tälle satukirjoja.

Ukon sisko viestitti tilannetta heidän päästään. Vanhemmalta tytöltä löytyi yksi täi, aivan kuten prinsessaltakin ja muutama saivare enkä minä ihmettele tätäkään tulosta; vanhin tyttö kun makoilee myös siellä prinsessan sängyssä meillä ollessaan ja prinsessan lukiessa niitä satukirjoja spede kainalossaan. Hohhoijaa. Kummitytön nuppi sen sijaan oli myös elämästä vapaa, eihän tämä makoilekaan missään meillä ollessaan vaan ravaa pitkin maita ja mantuja junnun seurana.

Hieman ennen kuutta ehdin viimein itse syömään pika-aterian. Sen perään levittelin ekan koneellisen pyykkejä kuivumaan raahattuani ensin pyykkitelineen olkkariin yläkerrasta, blondin aivot kun totesi että olkkarin viipperän alla pyykit kuivuu varmasti nopeammin kuin yläkerrassa. Kehuin pyykkikonetta joka oli ollut hiljainen puurtaja ekan koneellisen ajan, latasin toisen koneellisen, viikkailin kuivumasta ottamiani pyykkejä, petasin poikien peteihin uusia petivaatteita, touhusin meidän sänkyä kuntoon ja tuijotin sivusilmällä telkkaria. 

Seiskalta painelin itse pesemään nuppiosastoani, aineen vaikutusta odotellessa tarjoilin iltapalat lapsille, huuhtelin ja kampasin. Tulos nolla saivaretta ja täitä. Soitin pojalle 17v ja komensin tämän ajamaan kotokautta että saa täishampoon mukaansa ja käsiteltyä nuppinsa ennen kuin painelee makuulleen siskollani, tällä kun alkoi ns työt siellä eli tienaa nukkumalla siskon tokaluokkalaisen seurana siskon ollessa yövuorossa.

Soitin myös teinille joka oli mummulla ja selitin tälle täiepisodin ja kysyin koska tämä kotiutuu. Saatuani speden makuulleen siivosin keittiön, myrkytin sen samantien sillä hedelmäkärpäsinvaasiokin on jatkanut sitkeästi elämäänsä. Nehän ilmestyi sopivasti heti kun olin ehtinyt kehumaan ukolle kuinka hassua onkaan kun niitä ei ole tänä suvena näkynyt ja pam, kun palasimme ralliviikonlopulta niin keittiö oli hedelmäkärpäsiä vääränään. Herääkin kysymys, oliko sille joku parempikin syy miksi teini ja adoptiolapsi oli suunnilleen nuolleet alakerran puhtaaksi ennen paluutamme? On tainnut olla hieman ruoanjätöksiä ja likaisia astioita pitkin keittiöä kun emme ole olleet näkemässä...

Toinen koneellinen pyykkejä valmistui juuri passelisti ennen yhdeksää ja minä asettelin ne kuivumaan, puhdistin pyykkikoneen nukkasiivilän, latasin sen uudelleen ja istuin puolikuolleena nojatuoliin. Teini ilmoitteli kotiutuvansa kympin kanttiin, poika 17v pyörähti hakemassa nuppimönjät ja minä komensin junnun ja prinsessan makuulleen. Pojan 15v komensin petaamaan omaan petiinsä puhtaita petivaatteita sillä minusta ei enää moiseen ollut.

Kymmenen kanttiin raahauduin petiin, sitä ennen olin tosin viikkaillut loput puhtaat kaappeihin ja laittanut omaan petiimme vielä uuden pussilakanan. Ukon kotiuduttua ei mennytkään kun hetki kun pesukone alkoi uudelleen rämistä samaan tapaan kuin sunnuntaina eli hurraa, edessä taitaa olla korjaajan soittelu. Voi pska. Tällä kertaa vika ei selvästikään ole poistopumpussa vaan se taitaa olla kenties hihnassa sillä räminä kuuluu vain linkouksen aikana.

Ukko kävi sammuttamassa koneen ja kysymässä mikä sen nyt on, minä komensin tätä laittamaan koneen uudelleen päälle sillä tuskin se rumpu sieltä sentään mihinkään irtoaa ja jos irtoaa niin eipä tuo pääse vessaa kauemmaksi. Räminän keskellä tuijottelin sinkkuelämän loppuun ja räminän vaimennuttua nakkasin rillit hyllyyn ja simahdin ihan suosilla.

Voi olla että haukun nyt aivan väärää puuta, vaikka en siihen uskokaan, mutta näinköhän spede on saanut täit tarhasta. Muutakaan selitystä en keksi sille miksi speden nuppi oli ainoa jossa niitä todella oli, prinsessan yksinäinen täi lienee ollut vasta munimistouhuissa. Tänään kun kiikutan speden tarhaan aion asiasta kyllä mainita uudemman kerran. Uutta käsittelyrumbaa kun en todellakaan kaipaa ihan hetkeen. 

Speden tarha kun on ollut vieläpä kesän ajan useamman tarhan olinpaikka joten mistä sen tietää onko tohinassa unohtunut vaihtaa petivaatteet spedelle osoitettuun sänkyyn. Oli miten oli, toivottavasti tajuavat tutkia muidenkin tenavien päät ihan varoiksi sillä muutenhan tässä on kohta suunnilleen epidemia taas edessä ja sitä nyt ei kukaan halua.

Tälle aamulle olen varannut itselleni koneellisen kuivumaan ripustettavia pyykkejä ja tarkoitus on ladata toinen koneellinen valmiiksi niin että ukko saa laitella koneen päälle herättyään. Sitä ennen tosin täytynee tutkia kuivien pyykkien määrä ja viikkailla ne pyykkikoriin. Töihin menen jalan, joten toivoa sopii ettei taivas päätä yhtäkkiä intoutua veden nakkomiseen. Koska olen laiskaakin laiskempi en jaksa ottaa edelleenkään reppua mukaan joten testiin menee myös se mahtuuko leipäjuustoneljännes ja jogurttipurkki takin taskuihin kaiken muun roinan sekaan.

Saapa nähdä joudunko olemaan töissä siihen 16:30 asti vaiko en, iltapäiväkerhossa kun on ainakin näin aluksi ollut lapsikato neljän jälkeen. Kahdelle lapselle ei ole mitenkään järkevää pitää kahta tätiä talossa. En pistä alkuunkaan pahakseni jos minut nakataan ovista ulos samoihin aikoihin kun suurin osa lapsista poistuu talosta, täällä kun on edelleen kolme koneellista pyykkiä odottamassa pesijää.

Ja nyt. Siirryn tosiaan viikkailemaan kuivia. Laittelemaan märkiä kuivumaan. Tutkimaan mitä sinne koneeseen seuraavaksi nakkaisi. Ja kenties samalla kertaa kaivelen esiin pesukonekorjaajan numeron ja soittelen tälle päivällä. Toivottavasti kone jaksaa vielä veivata nuo kolme koneellista ennen kuin korjaaja ehtii paikalle, ei ole alkuunkaan kivaa kun pyykkikopat on jumissa. Se on moro ja viettäkää kivakivatiistai!