Mutta aika lähellähän tämä jo on. On ollut ihan himppasen kiirus nyt! Lauantai meni jokseenkin lötkötellen, kyllähän homma on niin että tuollainen karkelointi saa naisen kuin naisen puolikuolleeksi. Oikeastaan koko perjantai imi kaikki mehut, ensin ruokakaupoille, siitä neuletakkia vaihtamaan oikeanlaiseen (kaikissa mustissa oli sama vika, luonnonvaaleissa ei joten väri vaihtui lennossa) ja siitä reippaaseen tahtiin kotiin. Ukko jäi ruokaa laittelemaan kun minä säntäsin kampaajalle ja amen kuulkaa.

Toisinaan sitä vain arvaa niin pelottavan oikein! Minä näet tuumailin jo siinä torstai-iltana mielessäni että mitenkähän mahtaa kutrien käydä. En ole mielestäni kovinkaan kriittinen näissä jutuissa yleensä, pois se minusta, mutta jotenkin itseäni mietitytti kampaaja jolle ajan olin tilannut. Kampaaja kun oli selvästi täydellisen erityyppistä mallia kuin minä noin äänen ja millainen hiusmalli-kyselyn perusteella ja tuumailuni sai vielä pahemman käänteen kun kurkkasin tämän naamisprofiilia. 

Sen naamisprofiilin kurkkauksen suoritin siksi, että ukon vanhin sisko kysyi että onko se nyt se ja se jolle menet, hän kun on käynyt sillä kerran jos eräänkin ja se on tosi kiva ja tosi jees ja tosi hyvä. Koska en muistanut enää puhelun jälkeen sen ja sen etunimeä, ulkonäön sen sijaan muistin, päätin kokeilla josko löytäisin naamiksesta profiilin sen oman kampaajani nimellä ja kas. Sieltähän minua katseli kuvasta vastaan taatusti täysin erityyppinen rouva kuin itse olen.

Äitipuoleni saattaisi kampauttaa hiuksensa kuten tällä kampaajalla oli, äitipuoleni kun on kovin vanhoillinen, sovinnainen ja sopisi hyvin ison lapsikatraan isomummuksi vaikka ikää ei olekaan vielä kuin hätinä 50v. Vaan niin tosiaan, perjantaina hilasin itseni kiiruulla sinne kampaajalle ja jep jep, jos kohta kuvassa esiintyneellä rouvalla oli jotenkuten ajanmukainen, vaikkakin minusta täydellisen tanttamainen, kampaustyyli niin vastassa olleella rouvalla sitä ei sitten enää ollutkaan.

No, kerranko sitä! Kunhan nyt edes illan ajaksi saa kutrit kuosiin niin menköön! Ja menihän se. Rouva osoittautui onneksi aivan mahdottoman mukavaksi ja se parituntinen lensikin kuin siivillä. Hieman itseäni pisti silmään tämän käyttämät värimöhnät sillä omalla kampaajallani ne möhnät on olleet aina selvästi erisävyiset mutta onhan niissä aineissa nyt merkkienkin mukaan eroja. Onneksi olin sentään tajunnut sanoa jo tuoliin istuessani että olen sitten jokseenkin rokkihenkinen sillä rouva oli tarjoamassa hyvinkin sovinnaisia ja pliisuja kurveja kutreihini.

Lievää ihmetystä kampaajassa aiheutti kyllä se että sanoin ettei niiden ruskeiksi värjättyjen niskahiusten päältä tarvitse sen kummemmin ohennella kuin ihan himppasen. Ymmärrän toki että kampaajan mielestä niiden alla olevien ruskeiden olisi pitänyt näkyä näkyä mutta kun eihän niiden kuulu kuin vilahdella sieltä aika-ajoin. Yhtäkaikki, kampaajalta poistuin ihan suht tyytyväisenä kampaukseeni vaikkakaan se varsinainen väri ei ollut ihan sitä mitä olin hakenut ja värimalleista olimme katsoneet.

Himppasen siinä kotosalla suihkuttelin vielä lisää hiuskiinnettä kutreihin, kampausmalli kun oli tosi jees mutta hittolainen se ei tahtonut pysyä ruodussa. Meikkasin, suihkin tuoksua, käänsin ja väänsin peilin edessä, lakkasin kynnet ja valkkasin koruja. Kuuden kanttiin suuntasimme taksilla mansea kohti pojan 15v jäätyä suorittamaan lastenvahtitoimia siksi hetkeksi kun teini ehti työmaaltaan kotiin. 

Ne juhlat. Voi elämän käsi! Kyllä kuulkaa kannatti nähdä vaivaa oman olemuksensa suhteen, niin paljon oli järjestävä tahokin panostanut juhliin. Naisjohtaja piti ihan mahdottoman upean puheen, kiitteli ja kehui työjoukkojaan ja tunnelma oli heti alkuunsa varsin rento. Puheiden, palkintojen ja kunniakirjojen jaon jälkeen päästiinkin ruoka- ja viinipuoleen ja kyllähän se nyt on pakko sanoa! Enpä muista koska olisin moisia herkkuja syönyt enkä ole koskaan ollut juhlissa jossa maisteltiin kuutta eri viiniä yhteensopivien ruokalajien kanssa.

Siianmätiä ja punasipulivuolukermaa, nam! Savuporotartaria, nam! Maa-artisokkaterriinistä en voi kyllä tuota nam-liitettä käyttää. Mutta siis kaikki muu mitä tarjolla oli, ou mai! Kyllä siinä kuulkaa oli lähteä taju välillä. Ja somelier selitti koko sen ajan viineistä, kyseli makuaistimuksia, omia mieltymyksiä, kumman kanssa sopi paremmin ja vaikkas mitä. Aivan uskomatonta! Ruokailun päätyttyä ilta jatkui rennonletkeällä jutustelulla ja hitto mutta meillä oli hauskaa!

Jopa niin hauskaa että en ole alkuunkaan varma paljonko kello mahtoi olla kun viimein suoriuduimme kotiin, ukon käsityksen mukaan se oli hyvinkin yli yksi. Teini poikaystävineen istui keittiön pöydän ääressä läppärit neniensä alla ja aikamme jutustelimme vielä heidänkin kanssaan ennen kuin he lähtivät teinille koisaamaan.

Lauantai tulikin sitten lötköteltyä, mitä nyt päivällä olimme kotvan tenavien kanssa ulkona ja minä piipahdin kävellen kaupalla sen päälle. Sunnuntai menikin sitten touhuten kotihommia ja tuijotellen töllötintä ja eilinen tuli istuttua tenttikirja nenän alla. Tämä päivä on mennyt tiukasti samoissa merkeissä, alue on nyt luettu kahdesti ja kymmentä sivua lukuunottamatta muistiinpanot tehtyinä. 

Huomenna jatketaan samalla linjalla ja siihen kylkeen sovitan vielä kotvasen teoreettinen perusta-esseen oikolukua ja muokkailua. Eli helketti soikoon, nyt on oikeasti iskenyt kiire! Olen toki ehtinyt tänään laitella pikana kinkkukiusausta joukoille, pestä pari koneellista pyykkiä ja viikkailla puhtaita kaappeihin, sen sijaan imuria en ole saanut aikaiseksi kiskottua esiin vaikka pitäisi. Argh!

Pahoin pelkään ettei tämä kiire tule edes tällä viikolla hellittämään, torstai ja perjantai menee TAKKissa ja perjantaina on se tenttikin eli torstain mahdollisen luppoajan kulutan muistiinpanoja lukien. Ensi viikolla alkaa työssäoppimisjakso jonka jälkeen on vuorossa viikon näyttösuunnitelman hionta-jakso ja sen jälkeen alkaakin näyttö. Seuraava oikeasti rauhallinen kausi on luvassa siis pääsiäisenä jolloin tosin poika 15v lähtee riparille. 

Nyt on siis täysin mahdollista että päivitystahti tippuu ehkä jopa enemmän kuin vain himppasen. Kadonnut en mihinkään silti ole mutta enpä ole aamuisin oikein joutanut nyt kirjoitella kun olen ihan tarkoituksella pysytellyt pedissä kuuteen ja sen jälkeen onkin saanut kiskaista aamukahvit pikaisesti uutisotsikoiden parissa.

Ja hei niin. Nämä kutrit. Sen laittamalla laitetun kampauksen kanssa nämä nyt ihan menetteli mutta nyt kun kampauskampausta ei enää ole niin sniif. Vain se että kampaaja oli niin hiivatin kiva saa minut olemaan ryntäämättä tämän pakeille ja kysymättä mitä ihmettä sinä oikein olet tehnyt. Hiukset on keltaiset. On ne! Eikä edes siinä kaikki mutta kun kampaajan päällihiuksiin tekemät vaaleammat raidat... ne alkaa parin sentin päästä hiusten juurista. Ja erottuuhan se matka kun se muu osa on keltaista. Argh!

No, luotan tässä kohtaa äitini sanaan; tyhmä ei huomaa ja fiksu ei mainitse eli kärsinpä tämän nyt ihan iisisti omissa nahoissani ja toivon että keltaisuus edes himppasen antaa periksi pesuissa. Jos ei niin sitten ei auta muu kuin pitää hiukset tiukasti ponnarilla kaiken aikaa. Ja nyt siirryn siivoamaan ruokailun jälkiä pöydästä ja sen perään on aika iltapäiväkahvien. Se imuri saa nyt toistaiseksi pysyä siellä missä onkin. Se on moro ja oikein mukavaa ilmeisen tuulista mutta keväistä viikkoa!

 

PS. kyllä se kevät sieltä tulee; tänä aamuna lensi kolme joutsenta taivaanrannassa kohti läheistä järveä. Ah!