Pari iltaa taapäin, kun istuin tässä koneella, aivan yllättäen, ilman varoitusta, tuntui kuinka joku heitti sarjatulta pienillä tennispalloilla masussa... Hetken kuluttua olikin vuorossa sormiharjoitukset, siltä se ainakin tuntui. Jos aiemmin tuntuneita liikkeitä olen hieman epäillytkin niin eilinen ei jättänyt epäilysten varaa.

Ja tänään, tänään onkin ollut juhlat vailla vertaa. Paljon voimakkaammin tuntunut liikkeet kun eilen, varsinaista ilotulitusta. Väkisinkin olen jo alkanut miettimään, voiko viikot kuitenkin olla väärin? Vastahan tässä tulee huomenna 12 viikkoa täyteen, voiko se olla oikein? Aiemmin olen sentään tuntenut liikkeet jo viikolla 13 mutta nyt, 11+5 olisi ollut viikkoja kun voin takuuvarmaksi sanoa että vauva liikkui.

Tosin niitä liikkeitä tuntui jo viikonloppuna, mutta niistä en uskalla valalle mennä tunsinko oikein. Eilisestä ja tästä päivästä voin. Näinkö tosiaan? Voiko ultra erehtyä? Tai niin, tottakai voi, eihän siinä mittaushetkellä tarvitse kuin vauvan olla jotenkin hassussa käppyrässä niin mitta jonka mukaan viikot katsotaan onkin pienempi.

Tästäpä sitten kehkeytyykin se uusi ongelma... Niskapoimu-ultra sijoittuu viikoille 12-15 eli ultra joka minulla seuraavaksi on alustavasti kaavailtu viikolle 14 osuisi sitten viikonkin heitolla onneksi vielä rajoihin eli olisi viikko 15. Vaan entä se lapsivesipunktio? Jos siihen menen? Sekin pitäisi ajoittaa viikoille 14-15 käsittääkseni. Täytynee huomenna soittaa neuvolaan ja kysyä terkalta mitäs nyt...

Mutta voi tätä onnea, iloa ja auvoa jonka vauvan ensimmäiset liikkeet joka kerta tuottaa jossain tuolla syvällä sydämen kätköissä. Oikein jää odottamaan seuraavaa liikettä, ja taas seuraavaa, eikä oikein edes tiedä, malttaako sitä asentoakaan vaihtaa, ettei tuo vain sisuunnu ja siksi jätä seuraavia suunnittelemiaan liikkeitä väliin.

Kyllä raskaus on ihanaa, ainakin silloin kun se on edelleen olemassa oleva raskaus.