On se kuulkaa merkillistä miten kovia ääniä maha voikaan saada aikaan. Ja kuinka mahdottoman kiirettä pitää aamuisin, lääkekuuri on tottatosiaan sekoittanut mahan totaalisesti. No, toivoa sopii että lääkekuurin kylkiäisinä syödyt maitohappobakteerit toimii ja tässä ei sentään onnistu saada hiivaa kuurin päälle kuten tapana on ollut jo useita vuosia. 

Olen jatkanut rennosti otto-linjaa joka alkaa kieltämättä tympiä jo aika pahasti. Sen verran tässä on panostettu samalla tulevaan että oppilashavainnointi-essee ja näyttösuunnitelma on kirjoitettu ja lähetetty. Näyttösuunnitelmaa joudun vielä himppasen hiomaan, tai lähinnä tarkentamaan tehtäväkuvauksia mutta muilta osin sekin on kokolailla pihvi. Ei paha siis ei.

Olo alkaa olla suht ok sanoisin. Ihan täyteen vauhtiin en ole vielä päässyt mutta lähestymässä ollaan, tänään aion laittaa ukon suorittamaan kantotoimenpiteitä ja roudaamaan kaikki ruokakamat pakkasesta kuistille. Mikäli kelit tosiaan lauhtuu (toivottavasti) ensi viikolla niin nyt on kaiketi paras mahdollinen hetki pakastimen sulattamiselle. Pyykkiä pitäisi myös pestä koneellinen tai ehkä pari mutta eiköhän ne ehdi päivän mittaan hoidella. 

Muilta osin täällä ei olekaan sitten oikein mitään kertoiltavaa. Leffoja on tuijotettu, makoiltu on, ukko on ruokkinut tenavat ja hoitanut siivousosastoa ja siinä se sitten kokolailla onkin. Tai jaa, tapahtui täällä merkillinen "onnettomuus". Kävi näet niin että ukko totesi maanantai-iltana että kuis olis jos tehtäs niin että hän herää aamulla laittamaan tenavat kouluun ja sinä nukut. Jahas, sehän passaa kyllä. Ilmeisesti näistä lääkkeistä johtuen kun yöt on ollut superrisaisia ja päivisin en osaa oikein nukkumalla nukkua kuin harvoin.

Ja miten kävi? No, minä heräsin kahtakymmentä vaille kahdeksan siihen että täällä ryntäiltiin päättömien kanojen tapaan pitkin poikin torppaa. Poika 15v ehti varsin mainiosti kouluun, tämä kun meni vasta ysiin, mutta prinsessa ja junnu myöhästyi. Minä rimpauttelin heti hereille havahduttuani työmaalle ja ilmoitin että tulevat myöhässä kun pakko niille on aamupalaa ympätä ensin ja lapset oli koulunpenkillä sievästi jo puoli ysin aikaan.

Vaan olipa se hassua. Siis sikäli hassua että tenavat ei ole pahemmin elämänsä aikana koulusta myöhästyneet joten pääsivätpä nyt senkin kokeilemaan. Ukko puolestaan oli kovin nolona moisesta pikkukömmähdyksestä, tämän kännyn soittoääni kun oli kuulunut yhtenä osana tämän näkemään uneen ja siksi oli läntännyt sen samantien pois laulamasta kun se himpan ennen seiskaa oli laulunsa aloittanut.

Hassua se oli kyllä sikälikin että työkaveri nauroi katketakseen illalla kun soittelimme niitä näitä ja minä kuvasin aamuisen tilanteen hänelle. Jostain kumman syystä katsoinkin parhaaksi että emme pyri moisiin järjestelyihin kovin usein, minä kun olen lähes pomminvarma heräämisien kanssa vaikka ei sitäkään voi tietysti valalla vannoa. 

Vaan jaa, taidanpa siirtyä aamu-uutisten kautta lapsosten herättelyyn. Junnu menee kasiin, kaksi muuta onneksi vasta ysiin joten suht rauhallinen aamutuokio on luvassa. Paukkupakkasista johtuen en viitsi viedä spedeä tänäänkään tarhaan, poika on saanut nyt olla pari päivää kotona ihan jo siksikin että tälläkin on köhä ollut aikamoinen ja tiistaina aamupäivällä tuolla oli himppanen lämpöä. Jota ei tosin ole enää sen jälkeen ollut mutta silti, olkoon nyt kotosalla kun minullakin alkaa olla opiskeluhommat taas kuosissa.

Se on siis moro ja viettäkää kivakivatorstai, minä pyrin samaan kunhan nyt saan torpan tyhjäksi ylimääräisistä joukoista!