Kaikille blogissani piipahtelijoille!

Irkku on viettänyt hauskan päivän, lähinnä pojan 13v seurassa, Spede on tietysti ollut lisämiehenä, hiljaisena sellaisena. Aamupäivällä käytin poikaa lääkärissä jalastaan, ei siellä sen ihmeempää ole, tärähtänyt vaan sen verran kovaa että kantapään sivut ottaneet itseensä. Jo aamulla irkun päässä poukkinut shoppailuinto leimahti kunnolla lääkärin oven sulkeuduttua ja sittariin oli ihan PAKKO päästä, vaikkakaan en oikein mitään ostanut. Hieman kohdentuu aina oudosti nämä shoppailuinnot, kun nytkin saldona oli Spedelle body, poika 11v:lle sukkia, prinsessalle sormikkaita ja teinille iltateetä, unen saantia helpottavaa sellaista.

Hauskaa se oli sekin silti ja kun kerran hauskuudessa alkuun päästiin, niin tottahan se oli suunnistettava pojan kanssa kultasepän liikkeeseen tutkimaan yhden tietyn jutun hintaa. Olen haaveillut ihan tietynlaisesta kaulakorusta, en itselleni vaan miehelle, ja nyt kävin kurkkimassa hintaa. Kokonaiskustannus tulee olemaan 650 ekkee, apua! Pitää alkaa sitkeästi nyt säästämään jos vaikka isäinpäiväksi saisi summan kasaan itselleen. Kun tuntuisi vähän hullulta ostaa ukon palkoista lahjaa tälle, vaikka tottahan sekin on, että ostan sen sitten niillä tai ihan "ikiomilla" niin yhteisistä rahoista se silti pois on, kun meillä kuitenkin kummankin tulot menee suoraan yhteiseen kassaan...

No, oli miten oli, koska nälkä kasvaa syödessä eiku shopatessa, niin poika sai houkuteltua irkun vielä arnoldsille bagelit syömään. Ja ostamaan ystävänpäivädonitseja. Joita sitten pupellettiin hetki sitten porukalla. Parasta antia oli kuitenkin pojan toteamus siinä sittaria kierrellessä "äiti, me ei olla oikeastaan koskaan tällai sun kanssa kaksin kaupassa". Spede, se äänetön yhtiömies kun nukkui autuaasti koko kauppareissun kärryissä.

Kauppareissulta suunnattiinkin suoraan hakemaan junnu kerhosta, repussa oli äidille lappu jossa täti kertoi junnun ottaneen lääkettä kerhossa. Hieman siltä tuo kyllä aamulla kuulostikin, että jos meno kunnolla äityy niin lääkettä on pakko ottaa jotta henki kulkee.

Mutta nyt se on kuulkaa moro ja silleen, menen komentajan hommiin, siivousiltaa vietämme näet ja irkun osioksi on koitunut kaikista raskaimmat hommat eli pyykkäys (ihana kone kun reippaasti niitä pyörittelee ilman että irkun pitää vieressä seistä) ja sitten se maailmankaikkeuden raskain homma eli TYÖNJOHTOTEHTÄVÄT:.. kuulkaa, ihan hikeä pukkaa kun niin johdan että... Juu, siis moro!