Että en paremmin sano. Irkku sinnitteli hereillä puolille öin tuijotellen televisioa sängyn pohjalta käsin. Ei olisi kannattanut. Nyt on silmät tiukasti ristissä eikä ajatuskaan kulje kunnolla. Osasyy saattaa toki olla öinen heräilykin, spede köhi ja röhi pitkin yötä ja tottakai muutamalla kerralla oli pakko pikkaisen itkuvingahtaakin. Ja koska spede itkuvingahteli yön niin olisihan se pitänyt arvata, samalla hetkellä kun irkku havahtui aamulla hereille, havahtui myös spede. Voi kökkö!

Inhottavinta on se, että irkku ei olisi havahtunut hereille vielä puoli kuudelta jollei irkun rakko olisi päättänyt olla todella ikävän yhteistyökyvytön. Ja tietäähän sen, jo ajatus siitä että irkku hiippailisi vain käymään vessassa pikaisesti kariutui samalla hetkellä kun irkku koetti äänettömästi nousta istumaan sängynreunalle. Sängyn natina sai speden puolestaan nousemaan seisoma-asentoon petissään. Että hyvin menee sano.

Vaan kuulkaa. Eilen meni hyvin. Teinin kanssa siellä poliisilaitoksella siis. Kuulustelemassa oli mukava naispoliisi joka tuumi jo alussa teinille, että ei tämä ole alkuunkaan kuin jenkkielokuvien kuulustelutilanteet, turha jännittää. Alun jännityksestä päästyään teini vastaili hyvin sujuvasti poliisin kysymyksiin ja niitähän riitti, reilu tunti meni heittämällä. Tutkittavat jutut kun on laajenneet hieman isommalle alalle kuin ne puhelimessa puhutut. Lupasi soitella kun asia lähtee heiltä syyttäjälle, mutta paljon pidempään asiassa kuulemma tulee menemään kuin he alunperin olettivat.

Tätä poikkeuksellista kotoa ilman pienempiä poistumista lukuunottamatta eilinen olikin suunnilleen toisinto tiistaista tai maanantaista tai perjantaista. Pyykkiä, siivoilua ja ruoanlaittoa. Illalla tosin pappa poikkesi kahville yllättäen lähinnä kuulostelemaan olemmeko lähdössä mökille huomenna vai kenties jo tänään. Simppeliä, ukko on huomisen aamuvuorossa eli väkisinkin se venyy iltapäivälle että liikkeelle päästään. Harmillista sinänsä, minä olisin voinut lähteä jo tänään mökkiä kohti.

Tänään onkin sitten edessä perhekeskuskäynti teinin kanssa. Harkinnan alla on teinin psykologikäynnit, vieläkö niitä jatketaan vai voisiko ne jo lopettaa. Irkku on asian suhteen kahden vaiheilla. Teiniä ei enää ahdista kuten silloin pari vuotta sitten kun siellä käynnit alkoi mutta toisaalta, syksyllä edessä on jälleen yksi isohko muutos teinin arkielämässä tämän parhaan ystävän vaihtaessa koulua ja muuttaessa uudelle opiskelupaikkakunnalleen.

Koska irkun normaalia päivärytmiä järkytetään nyt urakalla, tullaan niin tekemään myös speden normaalille arkielämälle tänään. Spede kun menee prinsessan ja junnun kanssa hoitoon mummulle siksi aikaa kun irkku ja teini siellä perhekeskuksella pyörähtävät. Mummu ottaa varmuuden vuoksi irkulta kotiavaimet jos sattuu käymään niin, että spede saa herttaslaagit. Mahdollistahan tuo on, mutta toivon ettei niin käy.

Jäin oikein miettimään ja muistelemaan että onko spede ollut mummulla hoidossa. Viime kesänä tämä oli miehen siskolla pari yötä ja sitä ennen muutaman kerran kummitädillään, päiväseltään tämä on ollut kerran miehen toisella siskolla ja pari kertaa kummitädillä. Mutta mummulla. Jotenkin irkun muisti ei rekisteröi yhtä ainoaa mummulla hoidossa oloa. Sen yhden kerran speden piti mennä mummulle yöksi puolivuotiaana, mutta tuo kariutui kun spedelle nousi lämpö mahataudin perään.

Talvella, vai olisiko ollut peräti syksyä, mummu vei speden kerran muuten vaan mukanaan kahvilla piipahdettuaan. Juoksuttaen tämän parinkymmenen minuutin päästä vauhdilla takaisin, spede kun oli saanut slaagin samalla hetkellä kun mummu oli riisunut tältä ulkovaatteet eteisessään. Joten niin, saattaa hyvinkin olla että ne avaimet tulee olemaan tarpeen. Pitäkää peukkuja että ei, olisi varsin mukavaa kun spede edes pikkaisen viihtyisi mummulla.

Vaikka toisaalta niin. Mitäpä tuonkaan on väliä. Ne harvat kerrat kun tarvitsen oikeasti lastenhoitoapua on teini se joka hoitaa. Tämän kesän kaksinkeskinen loma tosin jäänee väliin, ihan yksin teinin kontolle kun ei pienempiä viitsi saati voi jättää pariksi päiväksi, ei sittenkään että teinin omasta mielestä tuo kävisi. En epäile etteikö tämä heidän kanssaan pärjäisi, näyttöä kun on, mutta silti. Jos jotain sattuu niin mitäs sitten? Jos pitää päästä lääkäriin jonkun kanssa, niin millä ja miten? Joten ei, todennäköisesti emme tänä kesänä lähde ukon kanssa kaksin mihinkään vaikka myönnänkin, että irkun pää todellakin kaipaisi parin päivän lomaa tästä arkielämästä ja lapsista.

Ukko tosin tuumi että pyytäisimme hänen siskoaan tai ehkä jopa anoppia meille hoitovastuuseen, tosin niin että teinikin olisi kotosalla. No, tuo sisko jota mies ajatteli ei tunnu kelpaavan edelleenkään spedelle. Ei sittenkään että tämä käy useimmin siskoksista meillä ja on sentään speden toinen kummitäti. Spedellä on selvästi joku omituinen antipatia tätiä kohtaan, hauskin harrastus tädin kanssa kun tuntuu olevan tämän lätkiminen.

Anoppi taas. Ensinnäkin, anoppi tuskin suostuu uhraamaan omasta lomastaan paria yötä notkumalla meillä. Toiseksi, irkku ei jaksa alkaa edes miettimään ja jännittämään tätä vaihtoehtoa. Tuohan edellyttäisi ensinnäkin kuukauden mittaiset suunnitelmat tyyliin "joo, onnistuu" ja "ei se taidakaan onnistua" ja "joo kyllä se onnistuukin MUTTA" ja niin edelleen loputtomiin. Oikeastaan se lähtemään pääsy varmistuisi vasta samalla hetkellä kun olisit ihan oikeasti poistumassa omasta pihasta ilman lapsia. Ja valitettavasti irkku ei jaksa sitä epävarmuutta joka tekemällä tehdään ennakkoon.

Tokihan vanhempien reissut on aina epävarmoja ja suunnitelmat saattaa kariutua milloin mistäkin lapsiin liittyvästä syystä, mutta se että se syy on asiaa edestakaisin veivaava hoitaja. Ehei, sitä irkku ei jaksa. Ei vain jaksa. Jos joku juttu sovitaan etukäteen, sitä ei enää veivailla ellei sitten tule joku ihan oikeasti tärkeä syy jonka vuoksi juttu ei onnistukaan. Oli se tärkeä syy sitten lasten tai hoitajan sairastuminen tai muu vastaava, mutta se ei todellakaan ole "kun en mä nyt tiedäkään jaksanko mä silloin".

Vaan nyt, tämähän lähti taas aivan lapasesta tämä postaus ja täällä alkaa olla koko apinatiimikin jo hereillä joten irkku siirtyy suosilla keittiöön suorittamaan äidillisiä tehtäviään eli tyhjentämään tiskikonetta, tarjoilemaan aamupaloja ja siivoilemaan sotkuja. Viettäkääpä hilpiä torstai, se on moro!