Tämä elämä. Ilman vika. Ilman muuta. Minkä muunkaan. Välipalan jälkeen haaveilin ulkoilusta. Taitaa haaveeksi jäädä, hoitotyttö kakkosella ei ole ulkohousuja TAASkaan mukana. Mikä ihme siinä on, että lapsen äiti ei tajua että jos aamulla sataa vettä kun lapsia tuo hoitoon, on maa märkä vaikka sade loppuisikin enemmän kuin luultavasti myös iltapäivällä etenkin jos Pekka Pouta tai kuka lie on illalla luvannut sadetta koko päiväksi. Lähetä tätä sakkia nyt sitten ulos. Hiekkalaatikolle.

Idealistisessa maailmassa lähettäisin lapset keinuttelemaan ja leikkimökkiin iltapäivällä ja kas, siellähän ne leikkisivät kiltisti. Idealistisessa maailmassa juu. Todellisuudessa voin sanoa tytöille, että menkää vaan ulos, mutta pysykää sitten joko leikkimökissä tai keinuissa. Todellisuudessa se määräys pysyy otsalohkoissa viisi minuuttia ja vartin päästä ulkorappusilla loikkii joukko enemmän ja vähemmän märkiä ja kuraisia tyttöjä joille kas vain, ei tietenkään ole edes vaihtovaatteita.

Eli ulkoilu on off tänään. Välipalan jälkeen hoitopoika haetaan kokolailla samantien eli tytöille on luvassa subbari junioria ja värittelyä. Junnu luultavasti terrorisoi sitäkin touhua minkä ehtii siinä vaiheessa kun oma seuralainen on noudettu, mutta täysin varma ei siitäkään parane olla. Välillä junnu osaa yllättää. Jäädä tuijottamaan jotain ohjelmaa jota et olisi koskaan tämän uskonut katsovan. Eilen se istui tiukasti kainalossa katselemassa "mieheni on palkkionmetsästäjä"-ohjelmaa. Itse kirosin hartaasti telkkarin ohjelmamuutoksia tai miksi niitä sitten kutsutaankaan kun koko päivän odottamani American Chopper oli jätetty tylysti pois.

Paitsi American Chopperia, seuraan JIMin dokumentteja ja remonttiohjelmia aina muistaessa. Myös Start katsottiin eilen, junnun kanssa tietysti. Hauskaa.