Se on kuulkaa iloinen asia tuo shoppailu. Ainakin jos sitä harjoittaa pienenlaisilla rahoilla ja jos shopattavana on housuja lapselle jolle ei ikinä, koskaan saati milloinkaan tahdo löytyä oikeaa kokoa suoraan hyllystä. Poikkeus vahvistaa säännön mutta tällä kertaa sitä ei vahvistetty, ei löytynyt näet eilenkään. Lopulta mukaan tarttui kahdet 150 senttiset collegehousut, oikea pituushan olisi ollut 140 mutta kun eihän ne 140 senttiset mene neidille pepusta saati reisistä. Voi äidin pientä rotevaa mimmiä. Housut joutuu siis kiertämään mummun kautta, tämä saa klipsasta niistä pituutta pois.

Nätit nuo tosin oli, oikeinkin nätit. Juuri neidin tyyliset ja värikin passasi molemmissa. Samalla reissulla mukaan osui lenkkarit ja jos kohta äiti-ihminen itse tottunut että kaikki on pientä, niin toisin oli tällä kertaa. Kyllä, lapsen lenkkarit on nyt sitten kokoa 36. Siis samaa kokoa kuin irkulla ja pojalla 14v. Samaa kokoa kuin teinillä taisi olla viimein yläasteelle ehdittyään. Samaa kokoa kuin pojalla 16v pari kesää sitten. Apua! Prinsessasta taitaa ihan oikeasti tulla hieman erikokoinen kuin äidistään tai teinistä. Ja miksi ei tulisi, tällä ei ole äidin mittaan enää kuin viitisentoista senttiä matkaa.

Niin tosiaan, pojalla on tänään synttärit, 14v pamahti mittariin yöllä jos aivan tarkkoja ollaan. Ja kun nyt kokojuttuja tässä höpöttelen niin toteanpa senkin että kun poika 16v vihdoin ja viimein kasvoi äitinsä ohi viime talvena niin poika 14v puolestaan on enää pari-kolme senttiä äitiään lyhyempi. Luulenpa että niitä oikeasti pienten ihmisten mantteleita tulee aikanaan kantamaan minun lisäkseni vain teini ja kenties poika 16v sekä junnu. 16v kun näyttää vielä kasvavan aika kyytiä joten voi hyvinkin olla että tämän nyt saavuttama 160 ei ole se lopullinen mitta. Äitihän on vaivaiset 156 eli siitä olikin syytä pojan mennä ohi.

Kokojutuista takaisin eiliseen. Hankkimattomien listalla on enää prinsessan osalta reppu joten voitolla ollaan. Eilinen järjetön pyykkiralli, joka muuten koitui irkun voitoksi pyykkikoppien kerrankin tyhjennyttyä täysin, antoi myös hyvän kuvan siitä mitä meillä itse kukin muista lapsista on vielä vailla. Poika 16v tarvinnee muutaman t-paidan sekä luonnollisestikin boksereita ja sukkia (meillä toimii edelleen jossain päin torppaa sukkia syövä musta aukko), poika 14v puolestaan tarvitsee collegehousuja kun ei tämä mokoma käytä farkkuja, niitä tällä olisi siellä nyt vino pino pojan 16v kasvettua niistä ulos. Boksereita ja sukkia tarvitsee ostaa tällekin lisää.

Kaiken tämän vaatehuollon keskellä irkku manaa tulevaa persaukisuutta koska sehän on tasanvarmasti iskemässä ensi kuussa. Ja kaiken tämän manailunkin keskellä irkku otti ja teki eilen parinkympin heräteoston josta nyt suomii itseään. Niin, paikalliseen tiimariin on tullut Wiltonin leivontakapineita. Voi voi. Tarttuihan sieltä sitten mukaan lehtikuviomuotit koivulle/ruusulle ja päivänkakkaramuotit. Perustelin tietysti ostokset itselleni ensi viikolla olevilla speden 3v synttäreillä vaikka kakun olisi varmasti voinut tehdä ilman kukkiakin. Ou mai!

Samalla toivon lottovoittoa, vaikka sitten pienempääkin, sillä hyllyissä oli vielä paljon paljon kaikkea muutakin jota olisin ihan ehdottomasti tahtonut hankkia. Kuten nyt pastavärejä, kuviointirullaa, koristeiden muotoilualustasientä ja kakkuvuokaa. Lottovoitto olisi paikallaan myös siksi että meillä on ukon kanssa kesäseikkailijan hotellipassi josta puuttuu yksi leima. Se leima pitäisi siihen saada tämän kuun loppuun mennessä tai muuten passi on turha. Voi hittolainen.

Onneksi sain ne sonispheren liput myytyä ja nyt pidän peukkuja että saan myytyä myös tarpeettoman BENQn näytön. Johan niistä yhdessä tulisi parisataa ns ylimääräistä rahaa joka ei tosin ole ylimääräistä nähnytkään. Ei ole kivaa tämä ei. Ja sen sijaan että tekisin asialle oikeastaan mitään niin manailenkin itsekseni ja suunnittelen mitä tekisin. Ehkä olisi tosiaan aiheellista kipaista uudemman kerran sinne työkkäriin ja käydä samalla reissulla laittamassa hoitopaikkahakemus spedestä. Jos edes harjoittelujaksoille pääsisi johonkin, niistä kun saa sentään sen 700 neljästä viikosta vaikkakin siitä rahasta pitääkin sitten maksaa sekä verot että speden hoidot.

Tämä viikkohan meillä on treenattu speden kanssa sitä ominpäin nukkumista. Maanantaina homma meni suht jouhevasti ja poika oli unten mailla puolessa tunnissa. Tiistai oli sitten se sääntöjen kokeiluilta, poika koetti useampaan kertaan saisiko sitä maata lattialla, vaihdella sängystä toiseen ja ehkä pienellä itkutirauksella saada äidin makkariin nukutustouhuihin. Nelisenkymmentä minuuttia ja lapsi totesi ettei tämä nyt toimi vaan helpompi on tosiaan vain nukkua. Keskiviikkona sääntöä koetettiin kerran ja unten maille hilppastiin parissa kymmenessä minuutissa. Eilen lapsi ei kokeillut sääntöä kertaakaan vaan pam, alle viiden minuutin tämä oli umpiunessa. Näinköhän homma toimii siinä kohtaa kun isi on kotona ja heti siinä seinän takana huudeltavana?

Teini poikaystävineen vietti kotosalla pari yötä, viime yöksi he siirtyivät jälleen poikaystävän kotiin. Ilmeisesti meillä ei kehdata tai uskalleta touhata samoin kuin siellä poikaystävällä, torppa on tosiaan hiljentynyt kymmenen kanttiin illalla ja aamulla on noustu kymmeneen mennessä. Poikaystävällähän nämä valvottivat koko taloa ja nukkuivat iltapäivälle. Toivottavasti pitävät nyt jotenkuten saavutetun aamuheräämisajan vaikka epäilen, tänään he ovat menossa jollekin kaverilleen saunomaan ja yöpymään.

Itse odottelen kovasti poikia kotiin. Ikävähän tässä alkaa tulla, poika 14v kun lähti isälleen jo lauantaina ja poika 16vkin sunnuntaina. Keskiviikkona näillä ei ollut kummallakaan mitään tietoa kotiutumispäivästä mutta viimeistään maanantainahan sen on oltava, koulu kun alkaa keskiviikkona. Koulun alkamisesta tulikin mieleen havainto jonka olen tällä viikolla tehnyt. Aamuisin ulkona tuoksuu syksy ja ilma enteilee kesän loppua. Voi rähmä. Minä en ole edelleenkään syksyihminen eikä minusta taida koskaan sellaista tullakaan.

Keskiviikkoinen myrsky vei mennessään sen onnettoman varpusenkin meidän pihastamme. Näinköhän tuo vain muutti muualle vai oliko myrsky tälle liikaa? Ainakaan varpusta ei ole näkynyt kertaakaan myrskyaamun jälkeen. Siilejä sen sijaan on loikkinut pitkin poikin, eilen lisäsin ruokakippoja vielä yhdellä eli nyt niitä on neljä. Ruokamäärääkin isonsin, talvi tulee ja siileille pitää saada massaa ettei ne talviunilla ollessaan kuole. Vauvasiilikin on kasvanut silmissä ja ne isoimmat mötköt on jo niin isoja että ukko epäilee meillä olevan kylän isoimmat siilit.

Tänään ajattelin leikkiä niillä ostamillani muoteilla. Ihan ensin tosin lähden käymään paikallisella kirpparilla ja haen vaahtokarkkeja marketista, saattaapa olla että teen testikakunkin speden juhlia ajatellen. Junnun legolinnaakin olisi ehkä aiheellista hieman entrailla tänään, spede on onnistunut nyppimään siitä ainakin laskusillan jo paloiksi. Onneksi tänään ei tarvitse pyykätä, riittää kun viikkailee nyt naruilla olevat vaatteet kaappeihin.

Pidemmittä (hehheh kilometripostaus taas) puheitta, siirryn nyt kotihommia aloittelemaan. Se on moro ja viettäkää oikein mukava perjantai!