Sitä se kuulkaa oli! Aamulla leikin teollisuuskeittiöä, se tuppaa olemaan laji jota täällä saa usein leikkiä tätä nykyä. Olihan siinä tietysti taka-ajatuskin, kun yhtenä aamupäivänä touhaat enemmän ruokia niin hurraa, seuraavana päivänä ei tarvitse välttämättä kuin pyörähtää keittiön puolella sapuskojen lämmittelypuuhissa. Harmillista että karitsa-inhotuksen takia suunnitelma ei olekaan täysin aukoton, lasten osaston ruoat on sentään kaikki plakkarissa tälle päivälle ja itsehän elelen tyytyväisenä parsakaalivuokahuumassani vielä puolet tästä päivästä. Toiselle aterialle voi paistaa vaikka pihvin itselleen jos niikseen on.

Tosiaan, ysin kanttiin minulla oli jo täysi höyry päällä keittiössä, makaronit kiehumassa tätä, niin ja toki myös eilistä aamupäivää ja spedeä ajatellen, riisipilahvi työn alla ukolle ja karitsan paahtopaisti lämpiämässä työpöydällä. Karitsan livahdettua uuniin värin ottamisen jälkeen paistoin jauhelihan perunasoselaatikkoon ja syöttelin speden, itselleni lämmitin jääkaapista kukkismuusia ja vihanneshässäkkää joka jäi tähteelle broitsuhässäkästä. Olin touhannut karitsalle kastikkeen tämän paistoliemestä ja kermasta ja todettakoon nyt että ainoa suht kelvollinen osa karitsaa oli se kastike. Niinpä, ei todellakaan meikäläisen juttu! Ei yhtään sen enempää kuin lammaskaan vaikkakaan nyt liha ei maistunut heti purastessa villalle kuten lammas tekee.

Ruoan päälle nautiskelin päiväteet ja naureskelin itselleni. Minusta on tupakkalakon myötä sukeutunut varsinainen britti. Päiväteet yhdentoista aikaan Emmerdalea tuijotellen ja sukkapuikkoja heilutellen, iltapäiväteet viiden kanttiin kaunareita tuijottaen ja sukkapuikkoja kilisytellen. Säännönmukaista sanon mä! Tosin eilen korvasin kaunarit NYPDBluen ekan tuotantokauden ekoilla jaksoilla ja tuumailin mielessäni että edessä on pitkänpuoleinen rupeama.

Jokainen tuotantokausiboxi sisältää 6 levyä joista ainakin ensimmäiseen oli läntätty neljä jaksoa eli 3 tuntia tuijotettavaa. Jösses! Ja niitä tuotantokausia on katselua odottamassa neljä... Katsoin muuten koko ekan levyn eilen siinä iltapäivän ja illan mittaan, tänään ajattelin jatkaa katselumaratonia jälleen iltapäivästä. Samalla valmistuu sukkia, nyt on valmiina useampi pari koon 43 sukkia ja yhdet koon 35 sukat pykäsin siinä seassa. Varsinaista urakkakutomista.

Pakko muuten todeta että tarinointi siitä että tilhet on hönössä syötyään pakkasen puremia pihlajanmarjoja on varmuudella totta. Eipä silti, en ole aiemminkaan epäillyt etteikö näin olisi mutta eilen sain kyllä lopullisen varmuuden asiaan. Keittiön ikkunan takana kun kasvaa iso pihlaja jossa on ollut tilhiä ruokailemassa nyt kerran jos eräänkin ja kas, eilen olin saada slaagin kun yhtäkkiä ikkunaan tömähti kamalalla äänellä tilhi. Onneksi tuo pääsi takaisin siivilleen samantien ja lehahti takaisin pihlajan oksalle, puristeli päätään aikansa ja lähti hyvin vaappuvalla tyylillä lentämään kohti orapihlaja-aitaa. Lentojuoppo? Sakkojen paikka?

Yöllä meillä karkeloitiin jälleen makkarissa. Spede on siirtynyt suoralinjaisempaan toimintaan ja olen havahtunut hereille nyt parina yönä peräjälkeen kun päälleni on römähdetty. Tapa kai tuokin vaihtaa vuodetta, ei siinä mitään, mutta eikö sitä voisi suorittaa jalkopään kautta? Vellipullon karkotuskin on alkamassa joten veikkaanpa että edessä on huonounisia öitä muutama. Viime yö tosin antoi jonkinlaista toivoa, spede näet kätisi velliä kolmen kanttiin ja kun ei sitä saanut niin hups, aamulla kun nousin oli pullo edelleen koskemattomana sängyn päätyhyllyssä. Saattaa olla että aloitan vellipullohäädön jo tänään.

Tämä aamu ei muuten alkanut mitenkään aurinkoisissa merkeissä. Ehei! Hieman ennen puoli seiskaa nousin ylös, keräsin vaatteet speden sängyn jalkopäästä ja loikin keittiöön vaatenyssäkkä kainalossa pelkissä villasukissa ja kas, ennen kuin eteiseen asti olin suoriutunut tuli täysi pimeys myös pihalle. Sähkökatko. Kivakiva. Muutaman kirosanan ehdin siinä laskettaa kun kiskoin vaatetta päälle pimeässä keittiössä, ilman aamuteetä ei näet ole elämää. Onneksi katko ei kestänyt kuin juuri sen ajan kun puin, muuten vattenfalilla olisi kuunneltu prkleitä ja httejä heti aamusta.

Mahtuu tälle aamulle tosin yksi, tai ehkä jopa kaksi, riemunkin aihetta. Tee kahdella hermesetasilla maistuu järjettömän makealle. Jo eilen jouduin vähentämään makeutukset kahteen aiemman kolmen sijasta ja niinhän ne viisaammat ja vanhemmat karppaajat väittävät että ketoosin myötä makea alkaa maistua pahalta. Hmmm... Ehkä tälle päivälle suunnittelemani juustokakun teko osoittautuukin limboksi? Se juustokakku on näet karppikakkua se ja koko kakun voisi halutessaan syödä yksin, siinä kun on hiilareita alle 50.

Tälle päivälle on ohjelmassa mm kauppareissu aamutuimaan. Reissu tullaan toteuttamaan ukon ja speden kanssa ja se on kiva se! Ukolla on sopivasti huominen vapaata eli tämän illan kun vielä puurtaa niin se on siinä se. Kumma juttu muuten, minusta on kuoriutumassa sosiaalinen eläinkin tässä, viime perjantainahan hengasimme siskon ja tämän miehen kanssa pitkälle aamuyön tunneille asti eikä siitä Suvi Teräsniskan julkkarikeikastakaan kovin kauaa ole. Tänä aamuna soikin sitten puhelin ja kas, sisko kyseli lähtisinkö tämän kanssa huomenna illalla Sir Elwoodin keikalle. Kieltäydyin, kas kun keikka alkaa vasta yhdeltätoista mutta nyt olen kahden vaiheilla olisiko sittenkin pitänyt lähteä. Höh. Saattaa olla että haistelen ilmapiiriä.

Ja nyt siirryn ihan suosilla tutkailemaan junnun vointia, tämä näet on tukossa tukossa. Tämä tukossatukossa-olo aiheuttaa taas sen, että olen viimeisen viisi minuuttia käyttänyt paitsi kirjoittaen rivin silloin, toisen tällöin tänne, myös siivonnut erinäisen määrän limaoksennuksia keittiön lattialta. Huoh. Saapa nähdä kuntoutuuko poika puoli kymppiin mennessä ja pääsee kouluun vaiko jatkuuko tämä limailu koko aamupäivän. Pidemmittä puheitta, se on moro ja viettäkää mukava torstai!