Tuloksista ei ole vielä tietoa muuta kuin sen verran että varmuudella yksi piste lähti täysistä mutta samapa tuo, pääasia että homma on nyt hanskattu tältä osin. Jes! Kokeen laatija oli, valitettavasti, juuri se opettaja joka ei ole saanut kehuja meiltä keltään. Siis oikeasti, joidenkin ei vain kuuluisi toimia kouluttajina! Tämä opettaja vei meidät kuuntelemaan sen mainospuheen Ahjolasta ja lähetti meidät sen jälkeen tutustumaan iltapäivätoimintaan. Ulkoilupäivänä.

Tämä samainen opettaja vei meidät tutustumaan kirjaston yhteydessä olevaan tietotoriin, joka olisi varmasti ollut ihan jees tutustuminen jos siihen olisi ehtinyt tutustua. Minä kun lue tutustumiseksi sitä että kirjastonhoitaja puhuu vartin, avaa siinä samalla muutaman ikkunan koneelle ja kierrättää meitä sen jälkeen tutustmassa kirjastoon jossa on kaikki osastot merkitty selvästi. Hei, me olemme kyllä kaikki käyneet kirjastossa joskus aiemminkin!

Tämä samainen opettaja heijastaa luentonsa taululle ja lukee monotonisella äänellä taululle heijastamaansa tekstiä, aivan kuin emme osaisi itse lukea, ja annapa olla jos kysyt jotain. Ei hän tiedä, paitsi jos siitä sattuu olemaan jollain muulla sivulla jolloin vartti menee siihen että kelaillaan niitä sivuja ja toinen vartti siihen että kelaillaan takaisin siihen johon jäätiin ja jatketaan monotonista lukemista. Just. Ohjeistuksen antamisessakin tämä opettaja on ihan parasta a-ryhmää.

Ei niihin esseisiin mitään väliotsikoita tarvitse laittaa ja kun et laita niin tämä kysyy että missä ne väliotsikot oli. Ja tämä koe taas. Ohjeistus tuli verkkokouluun ja oli hyvin simppeli: "kysymykset on laadittu niin että niihin tulee lyhyitä vastauksia". Okei. Miksi ihmeessä siis jokaisen kysymyksen alla oli kymmenkunta riviä mihin kirjoittaa? Onko meillä eri käsitys lyhyestä vastauksesta? Ei voi vain käsittää, kyllä se niin on.

Ehkä eniten kaikessa kuitenkin risoi eilen se, että opettaja oli aloittanut aamun kantamalla jokaiselle oman pöydän luokkaan. Just. Ihan varmasti tämä onkin näin että me, aikuiset ihmiset, lunttaamme toinen toisiltamme. Siis oikeasti! Pareittain me siellä olemme aina istuneet ja edellinenkin tentti tehtiin paripöydissä pareittain istuen ja enpä todellakaan usko että kukaan kurkki vieruskaverinsa paperia. Tsiisus!

Vai risoisiko sittenkin vielä enemmän se, että koepapereita jakaessaan opettaja kielsi aloittamasta vielä, hän kun tahtoo käydä ensin ne kysymykset meidän kanssa läpi. Täh? Hei me olemme AIKUISIA! Me osaamme lukea ne ihan itse! Mutta ei, opettaja tosiaan luki, sillä monotonisella äänellään, kirjaamansa kysymykset ja antoi sen jälkeen luvan ryhtyä täyttämään paperia. Voi hevosen sanonko mä mikä!

Ei, kyllä sittenkin eniten risoo se, että me suoraan sanottuna tuhlasimme aikaamme eilen. Se tentti oli ainoa oikea juttu koko päivänä, tentin jälkeen meille jaettiin isot paperit ja kehotettiin suunnittelemaan iltapäiväkerhon toimintaa. Siis mitä? Juuri edellisenä päivänä teimme saman tehtävän ja alle tunnissa, purkuineen siihen menikin sitten se tunti. Eilen istuimme paperit nokan alla pari tuntia. Sen päälle purimme asiaa puolitoista tuntia.

Joka taas johtui siitä että opettaja päätti kirjata jopa askarteluohjeet ylös koneelle. Siis oikeasti! Yksi sanelee ja opettaja kirjoittaa. Mitä ihmettä?! Porukkamme kovaäänisin ja ärhäkkäin herra totesi jo siinä kohtaa että ei helvetti, hän menettää jokaiselta täällä viettämältään päivältä palkan. Häntä suoraan sanottuna vtuttaa heittää rahaa tuuleen ja istua kuuntelemassa turhanpäiväisiä jorinoita. Hänellä olisi oikeasti ollut ihan oikeaakin tekemistä.

Samat oli tuntumat itsellä, etenkin kun ärhäkkäimmän vieressä istunut nuori herra totesi että joo, hän kysyi voiko lähteä yhdeltä ja opettaja oli sanonut että ihan hyvin, ei tälle päivälle mitään opetusta edes ole vaan täytetehtävä. Voi prkl! Ok, minä nielin kiukkuni ajatellen että no, ilmeisesti TAKKin pitää saada tietty määrä lähiopetustunteja täyteen voidakseen jatkossakin kouluttaa ihmisiä tällä muodolla kuin nyt joten minkä teet. Mutta oikeasti. Minulla olisi ollut kotonakin tekemistä!

Noin. Rähinöinti hoidettu. Jopa helpotti. Niin pahalla päällä olin näet eilen kotiuduttuani että ukkokin kysyi että mikä on. Koko päivä meni ihan sanonko mihin. Pyykkiä viikkailin pikana kaappeihin, ruokin tenavat ja pesaisin koneellisen lisää pyykkiä ja nekin kaikki ihan vain siksi että sain edes himppasen sen ketutustason laskemaan. Että risoi! Kyllä se seiskan jälkeen alkoi sitten jo himppasen helpottaa se ketutus ja siirryinkin lukemisen pariin.

Minulle oli näet tullut yhden nettiystävän lähettämänä tämän esikoiskirjan kässäri joka kaipaa vielä muokkausta. Kustantaja oli antanut omat vinkkinsä mitä kaikkea voisi muutella ja mistä ja kaveri kaipaili muutamaa lukijaa ja vinkkaajaa kässärilleen ja minä lupasin tentin jälkeen ottaa sen luettavakseni. Nyt on ensimmäiset sivut luettuna ja niistä kommentit laiteltuna ja luulenpa että tänään lukaisen muutaman sivun lisää.

Muilta osin tämä päivä meneekin kotijuttujen parissa. Reilu viikko sitten ostamani tulppaanit on tulleet tiensä päähän joten luulen että aloitan siivousoperaation keittiöstä, sen jälkeen etenen kenties jopa sillä tyylillä että vaihdan vielä kukkamultiakin tänään. Nähtäväksi jää. Olen päättänyt että mitään ihan ehdotonta kuviointia en itselleni tälle päivälle mieti, sen verran rankalta on tämä viikko tuntunut että ehkä on syytä ottaa löysin rantein ja kevein askelin ja tehdä sitä mikä hyvältä tuntuu.

Ukko lähtee serkkupoikansa apuna muuttoa tekemään aamupäivästä ja serkkupojan tyttönen tulee meille siksi aikaa eli tenavien ruokintaa on toki luvassa. Maanantaina alkaa sitten työssäoppimisjakso ja voi apua kuulkaa nyt! Minä en jaksa käsittää miten ihan simppeli asia saadaan aina sekaisin. Siinäkin muuten yksi joka risoi aika reippaasti kun eilen kotiuduin. Me kun olimme vastuukouluttajan kanssa jo keskustelleet tästä työssäoppimisjaksosta ja kuvio oli ihan selväksi sovittu aina näyttöä myöten.

Ja kukkua kans! Työssäoppimisjakson osalta ei muutoksia tullut mutta sen näytön. Siis miksi ihmeessä meidän vastuukouluttajamme pitää olla sellainen hössäle? Ihan järjettömän kivahan tuo on, en minä sillä, mutta aika usein tuntuu siltä ettei tämä tiedä mitä vasen käsi tekee. Argh! No, yhtä kaikki, koetan katsoa tiukasti tulevaan ja hoen itselleni mantraa "toukokuun kolmantena toinenkin näyttö on tehty"...

Vaan jaa. Olen nyt heilunut liki tunnin jo hereillä ja silti uutisotsikot on edelleen tutkimatta. Merkillistä. Ehkäpä siirryn nyt niiden pariin ja jätän tämän manailupainotteisen bloggailun tähän. Se on siis moro ja viettäkää kivakiva lauantai! Minä pyrin totta tosiaan samaan.