Minulla on ollut viimeisen pari viikkoa hieman syömisongelman tynkää. Siis en ole anorektikko, en bulimikko enkä lohtusyöjä sen enempää kuin ahmijakaan. Olen aina syönyt aika epäterveellisellä tyylillä, eli aamupalaa en saa alas vaikka siitä maksettaisiin ja syömiseni on perustunut kunnon lämpimään ruokaan jota sitten syönkin sen kokoisina annoksina että esim äitini ei koskaan tajunnut mihin sen kaiken hukkaan lautaselta.

No joka tapauksessa, viimeisen parin viikon aikana ongelmaksi on muodostunut nälättömyys. Minun ei yksinkertaisesti ole nälkä. Ei missään vaiheessa päivää. Syön siis väkisin, pakotan itseni ruokailemaan. Näitä kausia on ollut ennenkin, en vain ole kokenut niitä mitenkään stressaaviksi aiemmin koska odotusaikana niitä ei ole koskaan ollut. Mutta nytpä on. On todella inhottavaa muistuttaa itseään syömisestä.

Muutama ensimmäinen nälättömyyspäivä menikin sillä linjalla että illalla muistin ihan yhtäkkiä että hittolainen, en ole koko päivänä syönyt kuin yhden tai kaksi tomaattia jos sitäkään. Sitten kauhealla morkkiksella jääkaapille hakemaan ruokaa ja syömään väkisin edes jonkinlainen annos. Väkisin syöminen on aivan erikoisen inhottavaa, kun tuntuu ettei palaakaan menisi alas ja pakotat itsesi nielemään.

Ja nyt kun olen raskaana, niin illalla muistettu syömättömyys saa aikaan heti huonon omatunnonkin samaan hintaan. Eli stressiähän se pukkaa, puolilta päivin alan ensimmäisen kerran muistuttelemaan itseäni syömisestä että varmasti tulisi syötyä edes pieniä määriä pitkin päivää. Tämä on aivan törkeää. Jos olisikin niin, että napostelisin pitkin päivää niin saattaisin vielä ymmärtää nälättömyyden, mutta kun en kuulu myöskään napostelijoihin.

Eilen hain sitten kaupasta ruoka-aineet ensi viikolle ja samalla kertaa ostin sellaisia sapuskoja jotka ovat herkkujani, josko sillä saisi itsensä houkuteltua syömään. Eli tomaatteja, vesimeloonia, riisifruttia ja monihedelmämehua. Leipää ja kinkkuleikettä. Silti, vaikeaa oli illalla. Vesimeloonia popsin useamman kuution telkkaria katsoessa, tomaatteja muutaman. Spagettia ja lihapullia iltapäivällä varsinaiseksi ruoaksi.

Onko kellään muulla näitä ongelmia? Ja jos on, niin onko niitä ollut raskausaikana. Kamala stressata siitä, saako vauva tarpeeksi ravintoa kasvuun, kun ei kerran tahdo mikään maistua saati mennä alas kurkusta. Kääk. Irkulle iskee vielä totaalinen kammotus päälle jos tätä menoa jatkuu. Ja muuten, minä teen silti ruokaa. Teen ruokaa ja ruokin muita, tasaisin väliajoin. On vain niin hiton vaikeaa syödä itse.