Vesilasi, vessan avain ja heiniä paali. Keppivuodekin passaisi. Sanon mä, väsynyt irkku on kamala irkku. Väsyneellä irkulla on selvästi päässä vähemmän toimivia osia. Irkku ja kevät, kellojen siirtelystä puhumattakaan, ei selvästikään passaa yhteen. Ihme ylivaikeaa on nukkuminen ollut viimeisen viikon kaksi. Illalla EI vaan väsytä enää siinä vaiheessa kun tenavat saa maate, joka taas sotii kellojen siirron suuntaa vastaan, sillä kesäaika 22 tarkoittaa talviaika 23. Ja irkkuhan on tunnetusti tippunut kuin kana orrelta iltayhdeltätoista. Siis talviaikaa. Vaan nytpä ei tipu.

Kesäajan yhdeltätoista (joka on siis talviajan puoliyö) irkku on vielä virtapiikki-tilassa. Kömpii sänkyyn toki, mutta uni ja irkku ei kohtaa tuohon aikaan. Irkku kohtaa milloin minkäkin ohjelman ja havahtuu puoliltaöin siihen, että vihdoinkin se uni tuli, tosin silmälasit ei sovi joukkoon. Aamuviideltä on sitten jo kurkittava kelloa. Paitsi silloin kun on superhyperväsynyt, kuten tänä aamuna. Olisin ihan varmasti nukkunut ilman pienintäkään ongelmaa siihen puoli seiskaan, pitempäänkin jos ei kello olisi ollut soimassa.

Siis olisin, en nukkunut. Spede känisi 05:21. Eikö ole mukavan tarkka aika? Tutti ja tukkoinen nenä kun EI sovi yhteen, ei niin millään. Ja se Spedellä on. Julmettu räkis iski eilen illansuussa, yllätys, juuri kun ukko oli edellisenä päivänä todennut et hei, speden nuha on kadonnut. Että piti sitten mainita, tämä siitä saatiin. Edellisen yön ohjelmasta vastasi junnu räkiksineen ja köhineen. Tukkoista on meno siis. Ennen kuutta luovutin tänä aamuna ihan suosilla pelin, ei se spede asettunut, ei niin millään. Irkku istahti kahvikupposen kanssa koneen ääreen kuudelta.

Keppivuode, voi kun tuo olisi IHANA! Aamulla kun heräsin, olin vieläpä niin sekaisin, että kuvittelin tänään olevan torstai. Junnun superhuippupäivä, jolloin irkku voi ottaa rela silloin kun spede nukkuu. Kurkkaus ikkunasta kirvoitti kirosanan jos toisenkin, kun tajusin ukon menneen autolla töihin. Millä hitolla sitä junnun iltapäiväkerhoon joutaa juoksuttamaan, kun aamupäiväkerho loppuu tunti ennen sitä ja syödäkin pitäisi välissä. Ja kappas, sitten se muisti palasi kertomaan että HALOO pahvi, ukkohan sanoi menevänsä KESKIVIIKKONA omalla autolla. Jotta onkos sillä nyt kalenteri sekaisin? Nuppi jäässä? Ja muutenkin piuhat solmussa...

Myönnän, on ne. Umpparissa. Aika selvä setti. Ja jotta tämä umpisolmuilu ei nyt vaan tästä muuksi muuttuisi, säntään ihan suosilla leikkimään ahkeraa kotiäitiä. Kunhan ensin totean, että eilen se sitten sanoi sen sopparin irti. Se känny. Vaan eipä hätää, tekniikkahullu ukko riensi innolla noutamaan irkulle uutta kapulaa. Mallia teini. Eli nyt on kuulkaa MP3, videokuvausta, liukukantta ja irkun mielestä se puhelimen ehdoton helmi, VÄRI! Ihana vihreä! Ihan kuin irkkukin jos tästä vielä lisää väsähtää.

Nyt se on moro, lähtee taas mopo käsistä. Viettäkää hilpiä pikkulauantai, sano.