Sitähän tämä on, enkä nyt suinkaan tarkoita tätä minuun iskenyttä puheripulia vaan vuodatuksen uudistunutta ulkonäköä ja toimivuutta. Pelkkää plussaa on pakko antaa vaikka ensin ajattelin muutamaa blogia selattuani ja todettuani muutaman bloggaajan ihmettelevän toimintoja että hittolainen, näinköhän tässä uskaltaa edes sisäistää itseään koko blogiinsa.

Mutta kyllä, käyttö on mielestäni kymmenen kertaa simppelimpää kuin ennen. Okei, myönnän joidenkin juttujen kaipaavan edelleen tarkempaa tutustumista ennen kuin ne ihan tuosta vaan sujuu, mutta pelkästään kirjoittamista, kuvien laittoa ja linkitystä ajatellen homma toimii BUENO! Ja tästä intoutuneena on ihan pakko näköjään akan testata tuota värin vaihtoa fontissa kirjoitellessa ja ohhoh, helppoa kuin heinänteko!

Ihanhan tässä tekisi mieli taputtaa pieniä karvaisia kätösiään yhteen. En taida silti uskaltaa, innostaa vielä kerrankin kaikessa rauhassa lastenohjelmia seuraavan tuhokolmikon luulemaan sitä riehuntakutsuksi ja ehei, jos tätä liki rauhaa nyt jatkuisi vielä kotva. Tosin, kohta alan miettiä tosissani että näinkö jälkeläiseni ovat kunnossa kun niin rauhallisesti ovat.

Spede ainakin on kunnossa, kaatui näet perunasäkkiin ja tippui pöydältä tämän rauhallisen hetken aikana joten pienimmän terveyden tila normaali. Vauhtia riittää jopa rauhallisesti ollessa.

Tästä kaikesta rauhasta, vuodatuksen toiminnasta ja puheripulista intoutuneena menen nyt ja leikin hetken sitä kunnon kotiäitiä eli otan ja vaihdan junnun sänkyyn lakanat. Prinsessan sänkyyn ne tulikin vaihdettua pari päivää sitten kun intouduin yläkertaa järjestämään urakalla. En sano moro, kun en tiedä kauanko pois pysyn. Sanon vain vienon tsaun!