Alan vähitellen epäilemään että ainakin räjähdyspiste lähenee nopeaan. Siis vasen jalka. Miten tuo vauva ei osaa päättää kumman puolen turvottaa? Tai siis, molemmat jalat on kyllä turvoksissa, mutta vasen on niin paljon enemmän että tunne vastaa repeämistä. Tasaisesti kurkkaan jalkaani, odottaen, että jalkapöydästä nahkat levähtää eripuolille kuin kirjankannet avatessa. Pakottaa ja pahasti.

Toisaalta, eipä okseta enää. Ei sen puoleen kyllä kierrä mahassa muutenkaan. Eikä pistä mihinkään. Iltapäivällä teki sitä kaikkea yhtä aikaa. Sen verran reippaasti että nappasin luurin käteen ja soitin neuvolaan. Ehtisitkö, voisitko? Ja samantien pissalle sinne. Pissa ok. Verenpaine ok, painonnousu ok. Sainpa siinä samalla aikaiseksi kysyttyä senkin, kannattaisiko minun ottaa se verenpainemittari miehen siskolta lainaan. Että näkeekö siitä jo suuntaa tarpeeksi.

Väitti että näkee, väitti tosin myös että minun normaaliverenpainetasollani joka on siis kuulemma luokkaa pyörtyneet, huomaan varmasti näköhäiriöinä ja päänsärkynä jos verenpaineeni kohoaa. Eli turha sitä on mittailla kotona sen kummemmin. Jos ei tahdo siis. Vaikka tietysti voi jos tahtoo. Joten olkoon, olen edelleen uskossani vahva ja väitän että minuun ei myrkytys iske, pelkkä tämä turvotus.

Joka onkin sitten jaloissa helvetillinen. Tänä aamuna olikin ensimmäinen kerta koko turvotusaikana kun en saanut lipsua jalkaani. Siis se ei yksinkertaisesti mahtunut kunnolla. Ei vaikka ne on niin löysät, kas kun kuljen niillä kesät talvet ja talvella tietysti välissä on villasukat. Ei lepo laske ei. Menen nyt varoiksi hakemaan sukan jalkaani. Eipä ainakaan tarvitse nähdä mikäli nahka repeää kuten tuntuisi tekevän.