Prinsessan mahatauti alkoi viimeinkin helpottaa puolen päivän jälkeen, mutta kyllä reppana oksensikin sitä ennen ja moneen kertaan. Pisin tauko oksentelussa taisi olla tunti. Kolmen kanttiin neiti olikin jo kuin ei olisi koskaan kipeänä ollutkaan. Omalaatuinen lapsi sanon mä! Toivottavasti samainen tauti ei iske spedeen, kuinkahan paljon sitä saakaan siivoilla oksupoksuja pitkin taloa jos näin käy.

Iltapäivällä junnun astmalääkäri soitteli junnun voinnista ja lopputulema on se, että pojan lääkitystä lisätään. Astmalääkäri epäili että junnun ajoittainen keskittymiskyvyttömyys liittyy suoraan astmaan, kuulemma yleinen käsitys jonka mukaan lapsi muuttuu väsyneeksi ja jaksamattomaksi sairauden pahetessa pitää toki osaltaan paikkansa, mutta vaikka lapsi väsyisikin niin silti monesti pahenemisvaiheet aiheuttaa myös kyvyttömyyttä tarttua mihinkään asiaan normaaliin tapaan, keskittyä tai lapsi saattaa olla kovin levoton. Kuten junnu.

Muiltakin osilta lääkitystä jäätiin miettimään, ilmeisesti lääkitys ei ole riittävä. Ensin kokeillaan auttaisiko singulair lisälääkkeenä, jos ei niin mietitään uudestaan. Seretide on kuitenkin vahvin mahdollinen lääke joten jos singulair ei auta on edessä lääkeannostusten rankka lisääminen. Irkun toive siitä, että pelkkä jauhemaiseen lääkemuotoon pääseminen on se apu, ei välttämättä toteudu mutta mitä sitten. Lääkäri totesi saman kuin irkku, pääasia on että junnu saa elää normaalia lasten elämää niin hyvävointisena kuin mahdollista, oli se sitten kuinka paljon tahansa pituuskasvua vähentävä tekijä.

Junnuhan on kovin pieni ekaluokalle menijä, onneksi tuskin pienin kuitenkaan. Pituutta lapsella on juuri ja juuri päälle metri ja painoa vain 17 kiloa eli hentoinen ja pieni. Olen monesti miettinyt junnua katsellessani että ymmärrän hyvin mitä ennen aikoihin on tarkoitettu heikolla lapsella. Onneksi junnu on niin ryökäleen sisukas ja persoonaltaan selviäjäluonne, en ole vielä kertaakaan kuullut että tätä pystyisi kukaan pompottamaan.

Tänään vietettiin tiukasti aikaa omassa pihassa. Spede on viimeinkin ymmärtänyt mitä tarkoittaa kun äiti sanoo "ei" pensasaitaa lähestyttäessä. Merkillistä! Ehkä spede ei olekaan koko lapsi-ikäänsä kapinallinen joka tekee juuri päinvastoin kuin sanotaan. Aurinko lämmitti mukavasti mutta tuuli saisi vaihtaa pikkuhiljaa sekä suuntaa että tehoa, jokainen tuulenpuuska tuntui luissa ja ytimissä asti.

Koska irkulla on selvästikin viirannut päästä viime aikoina niin miten se nyt yhdessä yössä olisi muuttunut? Pah, irkku löysi itsensä hyppimästä trampoliinilta penskojen hihkuessa ihastuneena ympärillä. "Äiti hyppii", "hyppyytä äiti meitä" ja "tee voltti". Huom, irkku ei ole kenguru saati trapetsitaiteilija joten voltit jäi hyppäämättä. Mutta nyt kyllä ymmärrän miksi trampoliinihyppelyä suositellaan kuntoiluksi, hitsi siinähän tulee hiki ja löytää itsestään paitsi uusia lihaksia myös tasapainoaistin hämääntymisen. KYLLÄ! Irkku mietti ekoilla hypyillä ihan oikeasti että missä päin ne irkun kintut mahtaa olla. Muutaman hypyn jälkeen homma olikin jo helppoa kuin heinänteko.

Kaikki isommat tenavat ei muuten lähteneetkään isälleen, onneksi. Miksihän talo tuntuu nykyään aina niin kovin tyhjältä jos kaikki kolme isointa on poissa? Vaikka täällä on silti kolme pienintä paikalla? Pojan 15v alkuviikon kotoa poisoleminen oli jotenkin kovin ankeaa, minun on vain simppelisti aina ikävä sitä tenavaa joka on joukosta pois. Ja silti minä olen välillä jo ollut hyvinkin tottunut siihen, että kaikki tenavat ei ole yhtäaikaa kotona.

Ehkä se on se äidin sydän tai jotain, en tiedä. Laittaa vain miettimään ajoittain sitä, että miltä minusta mahtaa tuntua sitten kun heistä ensimmäinen, toinen, kolmas jne muuttaa pois kotoa. Vai onko tämä omalla tavallaan valmistautumista siihen? En tiedä. Kunhan se muutoskausi menisi nopeasti omien tunteideni puolesta. Etten kaipailisi kuukausitolkulla vaan osaisin olla iloinen ja onnellinen siitä että olen kasvattanut aikuisia omillaan toimeen tulevia lapsia.

Sitähän minä kuitenkin toivon eniten. Vieläkin muistutan itseäni vanhasta totuudesta "lapset ovat vain lainaa". Niin se on. Ja nyt, irkku tutkailee vielä hetken töllöä ja toivoo hartaasti ettei vahingossakaan herää aamulla ennen seitsemää ja mielellään ei vielä välttämättä edes silloin. Hyvää perjantai-illan jatkoa kaikille, se on moro!