Tälle päivälle luvattiin talven kovinta lumimyräkkää. Ikkunasta kun katsoo, niin siltä tuo kieltämättä näyttää. Talvi antoi odottaa ja nyt se ei ymmärrä lopettaa. Tyhmää! Irkku on kevät- ja kesäihmisiä. Kevät on vielä herkullisempi aika kuin kesä, ja nyt sitä sitten saa odottaa... ja odottaa... ja odottaa. Voi ankeus! Eilen olisi päivällä voinut istua ulkorappusilla kahvikuppi kourassa auringosta nauttien, nyt ei juurikaan tee mieli nenää ulos laittaa.

Ja tosiaan, koska on vielä talvi vaikka kuinka ilma välillä hämääkin, niin talvivaatteet on in ja pop. Tämä asia ei tosin tunnu menevän irkun lapsosten päähän, ei sitten niin millään. Junnu ja prinsessa ulkoilivat pääsiäisenä urakalla. Etenkin maanantaina pihassa vietettiin suurin osa päivästä. Kolmesti tultiin sisälle, ja joka kerta sisätiloissa oloa kesti niukin naukin tunnin ja taas piha kutsui. Ilma oli kerrassaan upea, aurinko lämmittää jo tosi reippaasti etenkin jos tuuli ei ole pohjoisesta. Tietäähän sen, kun on lämmin vaikka kuinka olisi lumi maassa ja talvi, lapsilla on merkillinen tapa vähentää vaatetta sadoista ja tuhansista kielloista huolimatta.

Niin nytkin. Hanskat ei pysyneet millään kädessä, ei kumpaisellakaan. Irkku meuhkasi asiasta ainakin kymmeneen kertaan ja pakotti vetämään hanskat uudestaan käteen ja joka kerta kun silmä vältti, hanskat päätyivät kuistille piiloon. Ja lapset saunan taakse tai pikkumetsään, äkkiä pois äidin näköpiiristä. On ne ketkuja sano! Ja miten sitten kävikään? Ei ole kesä ei, vaikka kuinka on lämmin, eikä ilman hanskoja, etenkään herkkäihoisen junnun, ole pihalla kulkeminen.

Eilen aamulla junnu valitti kämmenselkiään. Tai päivää se jo taisi olla, kaupalta kun juuri tulimme. Siinä oli slaagi taas lähellä, kämmenselät on paleltuneet ja pahasti. Kumpikin kämmenselkä kirkuvan punainen ja karhea kuin santapaperi, aivan sen näköiset kuin olisi kaatunut kämmenselät edellä karheaan jäätikköön. Aivan varmasti törkeän kipeät. Nyt niitä on sitten rasvattu urakalla. Kerran toisensa jälkeen. Ja paukutettu junnun päähän että "NIIN KAUAN KUN MAASSA ON TILKKAKIN LUNTA EI PIHALLA OLLA ILMAN HANSKOJA!!!"

Slaageista puheenollen, hiirislaageja ei ole näkynyt enää. Eikä kuulunutkaan sen puoleen. Näinköhän... Ja nyt, se on kuulkaa moro ja koettakaapa jaksella tätäkin myräkkää.