Onpa tosiaankin ollut, ainakin jos blogipostauksia katsoo. Normaalisti ei sentään ihan näin paljon merkillisiä sattumuksia tapahdu kuin nyt.

Olen paljon miettinyt teinin elämää tässä kevään aikana, sitä miten saisin tämän ymmärtämään kuinka huonossa porukassa hän kulkee. Tyttö kun on kuitenkin ns. kiltti tyttö, siksikö hän tuon pojan kanssa alkoikin olemaan? Vai siksi, että poikaa on maailma potkinut päähän? Teinissä on paljon samaa kuin omassa äidissäni oli, äiti Teresa-vikaa, uskoa siihen että pystyy rakastamalla korjaamaan muiden elämän hyväksi.

Kevään mittaan olen miettinyt sitäkin, miten saisin teinin pysymään poissa poikaystävän ulottuvilta. Miten pidät 17-kesäisen pois jostain? Vaikka teini onkin kiltti tyttö, ei hän minulle kaikkea kerro ja olisi varmasti käynyt vaikka sitten salaa poikaystävällään. Sen viime viikkoisen kännissä kotiintulon jälkeen ilmoitin teinille, että jos touhu menee tuollaiseksi saa hän pakata kimpsunsa ja kampsunsa heti kesäloman alettua ja siirtyä isälleen koko kesäksi.

Mutta rehellisesti, olisinko minä voinut tehdä niin? Pakottaa hänet kesäksi paikkaan jossa hän ei halua olla kuin korkeintaan päivän pari kerralla? Hänellä on kuitenkin isänsä kanssa aika huonot välit suurimman osan ajasta. Olisinko voinut laittaa teinin koko kesän kestävään kotiarestiin? Tosiasia on kuitenkin se, että teini täyttää reilun puolen vuoden päästä kahdeksantoista, voiko tuon ikäistä enää kohdella kuin pikkulasta?

Kaiken tämän keskellä olen miettinyt sitäkin, millaista oma elämäni oli tuon ikäisenä. Villiähän tuo oli, vaikka kuinka asuinkin jo omillani ja kävin töissä. Ja toisin kuin teinillä, minulla ei ollut kotia johon mennä jos ja kun maailma potki, ja potkihan se ajoittain. Silti minusta on kasvanut suhteellisen täysipäinen aikuinen vaikka tuolloin sitä ei välttämättä olisi uskonut. Olen miettinyt sitäkin miten äiti pystyi vain katselemaan vierestä ja tavallaan nostamaan kätensä pystyyn. Turvautumaan aina itse siihen omaan turvaansa, viinapulloon.

Ehkä juuri oman nuoruuteni takia minä koetan toimia toisin. Koetan seistä rinnalla turvana jos ja kun sitä tarvitaan, annan toisen kokeilla siipiään koska olen ottamassa kiinni jos ja kun sattuu. Toivon, että teinin ei tarvitse oppia kaikkea kovimman kautta vaan että minä pystyisin suojelemaan hantä niiltä kaikista kovimmilta iskuilta. Onnistunko siinä, sitä en tiedä, mutta yksin en häntä jätä nuoruutensa kanssa.

Äitiys on aika vaikea laji välillä. On niin hiton helppoa katsoa, ettei taapero tipu tuolilta, laastaroida junnun haavat tämän kaaduttua pyörällä ja puhallella prinsessan otsaa tämän osuttua johonkin. Teinin kohdalla se on jo paljon vaikeampaa, pelkkä laastari ja puhallus ei auta ja vieressä et voi kulkea kaiken aikaa katsomassa ettei satu. Hittolainen!

Jottei tämä nyt ihan pelkäksi äitiyden analysoinniksi menisi, totean että menen suorittamaan äidillisiä velvollisuuksiani ja täyttelemään pyykkikonetta. Mahatauti on löytänyt itselleen uuden kiusattavan, spede ähkäisi tasan kerran aamuvellin syötyään ja sillä yhdellä ähkäisyllä tämä täytti paitsi vaipan, myös molemmat yökkäreiden lahkeet. Hohhoijaa! Tänään on luvassa paljon kakkapyykkiä, sanokaa minun sanoneen.

Se on moro ja viettäkää ihana maanantai!