Eilinen hihkunta hyvin menneestä korvarassauksesta puhumattakaan maanantaisesta helpotuksen huokauksesta, joka pääsi kun selvisi että todennäköisesti junnun kanssa käydään enää yhdellä kontrollilla taysissa silmäosastoa ajatellen, muuttui hetkessä korvien sauhuamiseksi ja käsien vääntelyksi kouluterkan soitellessa prinsessan uuden kuulotestin tuloksia. Kas, liki kuurohan tuo on toisesta korvastaan. Voi prkl.

Korkeita ääniä korva ei havainnoi ollenkaan, puheäänen sentään jotenkin. Hmm. Ei ole kivaa tuo ei. Huomenna prinsessa piipahtaa sitten koululääkärin pakeilla ja siitä laitellaan sitten lähetettä taysin kuulokeskuksen suuntaan. Terkkarin puheessa vilahteli lähinnä sanat kuulonalenema, kuulokoje ja kuuro. Hmm tuplana. Koska neiti ei ole onneksi kuuro kuuro oikean korvan osalta epäili terkkari että kuulokeskuksen kartoitettua tilanteen edessä on kuulokojeen sovittelu ja käyttäminen. Jäin oikein miettimään mitä se sitten käytännössä tarkoittaa prinsessan omaan elämään, tämä kun alkaa olla siinä ns herkässä iässä jossa itsetunto kärsii ajoittain kolauksia ilman lisäkolauksiakin.

Voi toki olla että menen asioiden edelle ja toivottavasti menenkin, mutta puhelun päätteeksi tuli tokaistua siskolikalle joka oli piipahtamassa että asiaan pitää suhtautua positiivisesti samoin kuin siihen kojeeseen jos prinsessa sen nyt sitten saa. Tehdä siitä hyvä, kiva ja mukava juttu. Mitä se takuuvarmasti tulee olemaankin jos vain prinsessa saa sitä tuntuvaa hyötyä kuulonsa kanssa. Toisaalta taas mietin sitäkin, että kuinka paljon prinsessan itsekseen viihtymisestä sitten johtuukaan tuosta kuulosta. Kyllähän tämä kuulee mutta tekeekö kuulon puolipitoisuus sitten sen, että tämä vetäytyy herkästi omiin oloihinsa.

Mene ja tiedä. Inhottavinta koko jutussa on kuitenkin se, että taysin tilanteen tietäen pääsemme sinne kuulokeskukseen todennäköisesti vasta kesällä jos vielä silloinkaan. Joka taas on inhottavaa siksi että siihen asti elämme epätietoisuudessa joka on aina inhottavaa. Toisaalta ihan parasta tässä kuulon tilanteen tajuamisessa juuri nyt on pari eri juttua. Ihan ensin tiedän aika hyvin miten se pistää risomaan kun ei kuule kunnolla ja tulee itsellekin monesti suorastaan idioottimainen olo kun joutuu kysymään uudelleen toisen juuri sanomaa juttua. Eli hiphei, hyvä että nyt eikä vasta vuosien päästä. Toiseksi prinsessan kanssa kävi eskaria aikanaan poika jolla oli kuulokoje.

Tämä poika jolla oli kuulokoje oli kamalan kiva ja mukava ja vaikka mitä. Ja se kuulokoje oli tosi kivan näköinen ja niitä on eri värisinäkin. Että saanko äiti sitten ihan itse valita minkä värisen kojeen otan jos sen saan, kysyi koulusta palannut prinsessa suunnilleen ensi sanoikseen. Jep jep, ainakin vielä tämä mahdollinen koje on kovin positiivinen juttu prinsessankin mielessä joten tätä pitänee vahvistaa silläkin uhalla ettei sitä kojetta sitten kuitenkaan päätetäkään tarpeelliseksi.

Hmm. Kolmesti. Muistaessa. Se toiseksi inhottavin juttu on ehdottomasti se, että ehdin juuri maanantaina virnuilla tyytyväisenä itsekseni kun vain ajattelinkin sitä että taysin reissaaminen puolittuu syksyllä. Ei parane nuolaista ennen kuin tipahtaa, tulipa sekin muistutus nyt sitten tässä samalla. Ja nyt se on moro, menen jatkamaan kokkailuosastoa.