Tiedän, pitäisi aloittaa tämä postaus hyvän uudenvuodenaaton toivotuksilla ja hilpeällä naamalla mutta aloitan sen kiroillen pitkään ja hartaasti. Toisinaan vain on aamuja suoraan helvetistä, niin se kuulkaa on! No, nyt suunta ei liene voi olla kuin ylöspäin, oletan ja toivon ainakin niin.

Aamuviiden kanttiin joku känkkäränkältä kuulostanut lapsonen kiekui vuoteessaan, tai niin, ei kiekunut, murisi, ärisi ja rähjäsi. Onneksi känkkäränkkä asettui vielä nukkumaan äidin viereen mutta eipä tuo uni känkkäränkkään auttanut. Ehei, meillä vietetiin tänä aamuna kiukkuilua, heti kun silmät saatiin auki. Koska vaavinkainen on kuitenkin osoittautunut kehityskelpoiseksi yksilöksi, ts aamuhätäily vellin kanssa on loppunut ja yleensä osataan odottaa sopuisasti sitä velliä ainakin sen aikaa että äiti saa vaatteet päälleen, toimi äiti-ihminen ikävästi ja pukeutui ennen tarjoilun aloittamista. Ja se jos joku kenkutti tänä aamuna vielä lisää. Mikään, siis MIKÄÄN, ei riso yhtä paljon kuin kitapurjeet lepattaen kiukkua ja loukkaantumista kirkuva spede kun itse koetat kiskoa hampaat kalisten paitaa ja farkkuja päälle. Räyh!

No, nyt talossa vallitsee rauhallinen, sopuisa ja sanoisinko jopa nolo tunnelma, spede tuntuu tajuavan puheen paremmin kuin hyvin eikä kehdannut nostaa metakkaa enää uudemman kerran vellin kiskaistuaan vaikka normaalista poiketen äiti ei ollutkaan samalla sekunnilla sitä tyhjää pulloa hakemassa ja vastaamassa kiitti-hokemaan. Hmmm. Tämä rauha tosin on vain hetkellinen, kohta puoliin olisi pakko lähteä jo reippain mielin tekemään uudenvuoden ruokaostoksia, kiinnostustaso on valitettavasti luokkaa nolla. Siis ostoksille lähdön suhteen. Miten torppautunut sitä ihmisestä voikaan tulla?

Muilta osin uudenvuodenvietto on vielä pahasti auki. Ruokapuoli on siis kuosissa mutta vieraat on iso kysymysmerkki. Oikeastaan ainoa joka on kutsuttu on ukon serkkupoika, joka taas elää symbioosissa koiransa kanssa joka taas aiheuttaa sen, että tämän pitäisi olla koiraa ulkoiluttamassa sekä illalla että aamulla joka taas aiheuttaa sen, että tämä tulisi ikään kuin lähinnä piipahtamaan muutamaksi tunniksi ukon seuralaiseksi ja lähtisi sitten (?!) taksilla kotiin yösydännä että pääsee taas aamusta sen koiran kanssa ulos. Koira olisi toki tervetullut meille, kerran tuo on meillä yöpynytkin serkkupojan kanssa mutta kun serkkupoika ei mielellään koiruutta tuo tänne, jonka toki ymmärrän paremmin kun hyvin.

Koiruus kun on sakemanni, iso sellainen, ja rakastaa lapsia ja kuvittelee näiden leikkivän tämän kanssa aina ohikulkiessaan etenkin jos askeleet on hiemankin kiireisemmät. Koiruuden näkemys leikkimisestä kun on kuonolla tökkiminen ja hännän julmettu heilutus ja senhän tietää että pienemmät ei pystyssä pysy tökittäessä ja koska koiruus tosiaan on iso, tietää se sitä että jatkuva vahtiminen on tarpeen. Ja mitäpä iloa tuosta olisi, jos tarkkoja ollaan. Mutta on tuo mukava koiruus silti, vaikka kuonollaan tökkiikin. Tulee aina Hantta mieleen kun tuokin näyttää siltä että hymyilee kaiken aikaa, siis silmistään.

Vaan tämä tästä. Kolmesta vanhasta sotaratsusta yksi on kuntoutunut, toinen sillä hilkulla ja kolmannen suhteen en osaa ihan äkkiseltään sanoa. Irkun peukku on edelleen kipeä väärään asentoon laittaessa mutta ei ihan niin julmetun kipeä kuin aiemmin. Ukko taas oli ainakin vielä eilen jumissa selästään mutta ei katastrofaalisissa määrin, tämän päivän tilanne on irkulle iso kysymysmerkki. Voldemar on kunnossa. Hitto. Että irkkua RISOO autot joissa on kaiken maailman sähköjärjestelmiä jotka menee sekaisin akun irrotuksesta.

Niin, se akun vaihto on ollut se syy miksi voldemar sekosi ja ilmoitti että nyt olisi ihan pakko ajaa suoraan huoltoon ja kiitos jos sitten ajettaisiin hiljaa ja pakokaasujärjestelmä on aivan sekaisin ja vaikka mitä. Ukko totesi että ihan sama mikä valo siellä vilkkuu, hän ajaa niin kauan että sieltä laukeaa tosissaan jotain niin ainakin tietää mikä hajosi, sähkövikoja kun on vaikea paikantaa kuten irkkukin on ymmärtänyt autosähkökorjaamotarinoita kuunneltuaan. Ajotietokone, my ass, sanon mä! Sekaisin kuin käkikello! 

Ukko keskusteli asiasta autoja romplaavan serkkunsa kanssa pitkään ja hartaasti ja neuvoksi tuli akun uudelleen irroittaminen jolloin mahdolliset huonosta akusta ja sen tyhjenemisestä johtuvat virheilmoitukset kuittaantuisivat. Ja katso, jo loppui ajotietokoneen rutinat. Jotenkin me onnistuimme unohtamaan että samanhan tuo mokoma teki nelisen vuotta sitten kun akku vaihdettiin edellisen kerran, tosin silloin ajotietokone taisi väittää jotain muuta seonneeksi ja huoltoon se komensi silloinkin. Sanon mä että autot.... Vaikka niin, onhan se irkun oma pikku voldemar joten kaipa sillä oli sitten vaan PMS tai jotain...

Ja nyt irkun on pakko todeta että se on aika alkaa toimia jos sinne kauppaan mielii heti ysiltä ovien avautuessa. Toivotan kaikille mukavaa torstaita, hyvää uudenvuodenaattoa ja se on moro!