Tappioni. Kyllä se talvi sieltä tulee eikä sen tuloa estä saati hidasta millään. Merkillistä! Ei auta vaikka kuinka uskottelisi että eihän tässä nyt vielä ole hätäkään niitä pattereita väännellä päälle tai kaivaa välskäreitä jalkaan. Kesähän tässä vielä on. Kuulkaa, syyskuu ei ole enää kesää, näin minulle todettiin. Ei vaikka kuinka haluaisin ajatella niin. Niinpä eilen, ylpeänä siitä että useamman päivän olen kulkenut suunnilleen hampaat kalisten suggestoiden itseäni uskomaan sihen että "minun ei ole kylmä, kesä ei ole ohi vielä," myönsin tappioni ukon väännettyä olkkarin patteriin lämpöä.

Samassa säntäsin vaatehuoneeseen ja kaivoin välskärit esiin ja voi pojat, tulipa lämmin. Tai no lämmin ja lämmin, miellyttävä olo. Sormet ei olleet enää tönköt, hampaat ei kalissut, mieli ei tehnyt kaivautua peiton alle. Mutta ylpeä, sitä olen edelleen. Enpä muista koska olisin saanut venytettyä välskäreiden kaivamista lokakuulle asti joten hurraa itsensä huijaaminen! Villasukkia en laske talveen liittyviksi, niitä kun tulee vedettyä jopa mökillä koleampina iltoina kesälläkin joten ne on kuuluneet vakiovarustukseen jo kuukauden päivät mennen tullen.

Eilen ukko tosiaan lähti töihin. Innoissaan, saikun aikana kun oli tullut tehtaan sisäisesti hakuun muutama eri piste tehtaalla eläkkeelle jääneiden ja muihin toimiin siirtyneiden jäjiltä. Ukko pääsi kuin pääsikin vaihtamaan toimenkuvaansa ja paitsi se, myös yleensäkin kotoa töihin palaaminen innosti. Kotiin palasikin hassusti kävelevä mies, joka vakuutti että ei särje eikä kolota, mutta kyllä, kummasti se koipi lähtee lonkasta kieroon kun kävelee enemmän. Tähän kieroon asentoon liittyy oikean jalan merkillinen läpsyminen maahan ja todettakoon, että tälle läpsymiselle on naurettu eräänkin kerran. Se kun kuulostaa ja näyttää ihan siltä kuin toisen olisi tarkoituskin läpsyttää toisella jalalla tahtia.

Tälle päivälle ei ole sen kummemmin ohjelmaa, jos sitten ohjelmaksi ei lasketa junnun hammaslääkäriä iltapäivällä. Onneksi teinillä on koulusta vapaata tämä päivä joten voin lähteä junnun kanssa aivan kahden kesken käymään siellä. Samalla reissulla voisi käydä kelassa, jos siis saa aikaan. Jotenkin tämä syksy saa aikaan senkin, että kotoa poistuminen ei kiinnosta tippaakaan. Oli sitten kyseessä kauppareissu, apteekkikeikka tai vaikka jonkun synttärit niin ei, ei nappaa. Merkillistä sanon mä! Eikö jokaisen naisen ilo ja riemu ole pelmata syksyisin vaatekaupoilla? 

Lopuksi todettakoon että tässä kuussa on tasan varmasti poistuttava kotoa vielä useampaan kertaan. Junnulla on loppukuusta myös astmapolikäynti ja kaiken kruunaa loppukuulle ajoittuvat häät joihin olemme menossa. Lievää logistiikkaongelmaa tosin tuppaa tässä kohtaa, tarkoitus kun on mennä koko perheen voimin ja kappas, auto on seitsenpaikkainen. Lisämietintää aiheuttaa ajatus jonka mukaan me jäämme ukon kanssa viettämään iltaakin häihin lasten kotiutuessa sieltä ruokailun jälkeen. Mutta millä? No, onhan tässä vielä kolme viikkoa aikaa.

Nyt on pakko siirtyä lähettämään ensimmäistä kouluunlähtijää ovesta ulos joten viettäkääpä mukava perjantai ja se on moro!