Juteltiin vauvan liikkeistä ja mahdollisesta erehtymisestä lasketun suhteen, piti epätodennäköisenä että viikot olisi väärin, mutta täysin ei uskaltanut tyrmätäkään. Tällä hetkellä tässä 30 000 asukkaan kaupungissa ei ole ultraavaa äitiysneuvolalääkäriä! Käsittämätöntä. Äitejä yksin tuon terkkarin kautta on ultraan jonossa 6, minä kiilasin nyt ensimmäiseksi koska tosiaan, "sehän on viikko 14 ja sen jälkeen sitä niskapoimu-ultraa ei enää voi tehdä". "Mistä minä nyt teen sulle ultraajan, täytyy varmaan joku ylimääräisenä saada"... Ei ole kivaa olla terkkarina tällä hetkellä.

Rakenneultra on lopetettu tyystin ainakin täällä. Minä siihen pääsen silti, koska mitä todennäköisemmin tämä pelätty sairaus ei näy kuin rakenneultrassa, eikä välttämättä siinäkään. Punktiossa se ei ilmeisesti edes näy, joten luulenpa, että jätän tuon kokeen käymättä mikäli lääkäri ei selvästi sen tärkeyden kannalla ole. Riski on kuitenkin sen verran suuri.

Niin ja niistä liikkeistä, juhlat jatkuvat. Tämä tietokonetuoli, samoin kuin kuskinpenkki tuntuvat herättävän vuokralaisena uinuvan pianistin. Terkkarin sanoin, "kun sinä olet tuollainen ylihoikka eikä siellä kohdun ja mahanahan välissä juuri mitään ole, niin tottahan sitten ne tunnetkin herkemmin". Kuikka mikä kuikka.

Nyt junnua kerhosta hakemaan, palailen astialle kun taas ennätän.