Teinin työharjoittelujakso vanhainkodin keittiöllä. On tätä odotettukin, teinin osalta siis. Kahdeksan viikkoa tosi toimissa, ei paha alkuunkaan. Äidin jännityksen kohde onkin sitten aivan toinen eli herääminen. Teini kun laittoi itselleen kellon soimaan kuudelta ja nyt odottelen paitsi sitä kuutta ja sointiääntä yläkerrasta, myös sitä kuuluuko sängystä nousemisesta kieliviä ääniä hetken päästä. Pidän peukkuja, muuten tyttö on vielä lirissä kerran jos eräänkin näiden aamujen kanssa.

Vaan kuulkaa. Olen nyt itsekin rämähtänyt korkeuksista, ikäänkuin tehnyt mahalaskun sillä tajusin jotain kertakaikkisen kamalaa eilen. Vajaan kahden viikon päästä olen täysi-ikäisen lapsen äiti. JÄRKYTYS! Siis kyllä, aiemmin näitä päiviä laski teini, nyt huomasin laskevani niitä itsekin. 12 vuorokautta. 12. KAKSITOISTA. Se on kamalan vähän! Syntymäpäivä osuu vielä lauantaille eli korttia tuona päivänä on mahdottomuus saada mutta tämäpä ei niin teiniä harmita, tämä kun aikoo mennä baariin. Kyllä. Juuri sinne. Baariin. Joka tarkoittaa sitä että joku ylihysteerinen äiti kehittelee täällä jo päässään erilaisia tapahtumasarjoja joita voi tapahtua kun teini on baarissa. Apua!

Miehen nuorin sisko on alustavasti sanonut teinille lähtevänsä tämän kanssa baariin jos vain ei ole töissä tuolloin ja joku ylihysteerinen äiti suunnittelee täällä jo soittavansa siskon työnantajalle että tämän on pakko saada tuolloin vapaata koska muuten äiti hermoilee vielä enemmän tietäessään että teini on missä lie seurassa siellä baarissa. On tämä kanssa kuulkaa karmeaa! Hirveää! Ja vastahan minä istuin pakastimen päällä juoruilemassa puhelimessa äitini kanssa uusista vaunuista jotka oli haettu kolmen kuukauden päästä syntyvälle teinille jo odottamaan. Minulla on kuvakin tuosta tapahtumasta ja ihan varmasti se oli ihan juuri äsken. Hitto, pitääkö tässä nyt kehittää ikäkriisi kun sitä ei vielä ole iskenyt?

En sano tästä aiheesta nyt enempää, muuten vedän kahvit väärään kurkkuun kauhuissani. Totean sen sijaan että tänä aamuna nappasin viimeiset tabut nietuuni. Olen siis tabuvapaa ihminen, ainakin toistaiseksi. Oikean jalan varvas, joka suunnitteli kipuilua viime viikolla, on hylännyt suunnitelmansa ja jättänyt homma yksin vasemman jalan hoitoon. Joka sitten onkin keksinyt uuden tavan hoitaa hommaa eli nyt varvas tuntuu kaiken aikaa kipeältä jalkapohjan puolelta. Kipu on sikäli mielenkiintoinen juttu, että kun se on tällainen omalaatuinen ja kovuusasteeltaan siedettävä, sen voi unohtaa suurimmaksi osaksi ajasta. Aspiriinit on vielä muuten hakematta, ilmeisesti kuvittelen että ne auttaa apteekin hyllyltä käsin.

Koska elämässämme on selkeästi menossa lääkärien täyteinen ajanjakso niin emme ole aikeissakaan lopettaa tätä ajanjaksoa vielä. Ehei. Tänään ukko menee sinne ultraan muistaakseni, sikäli muistaakseni, että tässä totaalisessa väsymys/ketutusfiiliksessäni en tainnut eilen lausua ukolle sanaakaan. Ei vain kiinnostanut pätkän vertaa mikään häneen liittyvä, ei sittenkään että tämä käytti selvästi tarmoaan ja aikaansa sekä lumitöihin että kolmen pienimmän kanssa oleiluun. Kolmen pienimmän kanssa oleilu tarkoitti käytännössä sitä että ukon tullessa lumitöistä oli prinsessa ja junnu lähdössä luistelemaan ja ukko päätti lähteä speden kanssa käymään kentällä kurkkaamassa. No, olihan se tiimi puolisen tuntia pois jaloista, jotain kai se on sekin.

Muun ajan ukko sitten makoilikin tuijotellen paitsi vuokraleffaa jonka haki edellisiä palauttaessaan, myös urheilua jota televisio suoltaa ah niin anteliaasti että joku on todella korpeentunut siihen määrään. En kerro kuka, arvatkoon ken osaa. Minä puolestani reippailin aamupäivän kokkailemalla, järkkäämällä makkaria, siivoilemalla sieltä täältä ja ennenkaikkea, raivaamalla sen kuistin niistä kaattiskamoista. Jotka nyt sitten venyvät ja vanuvat saunalla eli justaansa joo, tosi hienoa. Kaipa sinne jätesäkkien sekaan mahtuu riisumaan jos saunaa lämmittää, niin se on nyt uskottava.

Vaan takaisin lääkäröinteihin, paitsi että tänään on se ukon ultra, on ohjelmassa myös prinsessan nenä-, kurkku- ja korvalääkäri. Täytyy nyt aamusta soitella terkkariin ja kysyä onko ne prinsessan kuvat saatu levylle ja terveystalolle vai pitääkö minun itse käydä nappaamassa ne vielä terkkarista mennessä. Muita lääkäreitä tälle viikolle ei kaiketi ole, ainakaan kalenterin mukaan, mutta ensi viikolla kiskaistaankin sitten uusi kiekka eli prinsessalla on sekä tiistaina että keskiviikkona hammaslääkäri oikomishoidon merkeissä ja pojalla 13v taas torstaina paikkailun merkeissä. Sen jälkeen kalenterissa onkin järjettömästi tyhjää mutta eiköhän sekin saada täytettyä, tiedä vaikka prinsessan leikkausaika osuisi jo loppukuulle.

On tälle viikolle jotain hassunhauskaakin luvassa, sellaista totutusta poikkeavaa. Minulla on aika parturiin. Hitsi. Minulla! Eihän tästä ole kuin... No siis... Kävin muuten viimeksi parturissa ennen speden syntymää. Kävinkö? Hirvitys sentään, siitä on tosiaan niin pitkä aika. Olen varannut ajan itselleni muutamaan kertaan senkin jälkeen mutta ne ajat onkin menneet teinille kun tämä on tarvinnut milloin mitäkin varten parturin käpäliä, joten kyllä. Kaksi ja puoli vuotta sitten, melkein kolme. Kamalan pitkä aika. Ilmanko hiukset on kasvanut aika reippaasti.

Lauantaina on siis ne siskon kekkerit, kahvitus pidetään meillä ja siitä siirrytään sitten sulavasti siskolle jatkamaan pienemmällä sakilla iltaa. Teinitiimi toimii hoitotiiminä kotona. Seuraavalle lauantaille osuu ne teinin synttärit eli liekö tuotakin aiheellista ainakin pienellä sakilla juhlistaa. Sen jälkeen taitaakin olla hiljaista hetken aikaa ja sehän passaa minulle paremmin kuin hyvin. Vaan nyt, siirryn tutkailemaan silmät ristissä alakertaan kömpinyttä teiniä joka on lähdössä kohtsilleen sinne työmaailman ihmeellisiin syövereihin. Se on moro ja viettäkää mukava maanantai!