Eikös tällainen otsikko painota sanomaa ihan sillai kivasti? Sillä juuri tätä se eilinen sitten oli. Ehkä tuon aika-sanan voisi jopa jättää pois ja edelleen puhuisimme samasta asiasta. Meillä oli näet eilen jälleen se kuivin kouluttaja ikinä vuorossa. Siis se joka heijastaa tekstin näytölle, lukee mitä tekstissä sanotaan ja lukee sen päälle lauseen, pari, ehkä jopa kolme Ohjaan ja avustan-kirjasta. Ääni kouluttajalla on, tietysti, monotoninen ja kysyttäessä tällä menee asiat solmuun.

Ehkä sen olisi vielä jotenkin jaksanut ilman että olisi tullut mieleen jutella vieruskaverin, takanaistujan, edessä vispaajan kanssa jos aihe olisi ollut uusi. Mutta kun ei. "Ai te menitte tän jo Arjan kans". No, hänpä nyt kuitenkin ottaa sitten vielä näitä asioita joita toisen kouluttajan powerpointissa ei niinkään näkynyt eli niin, adhd, asperger, tourette... Ai te menitte nämäkin jo. Mutta kun näistä ei ole powerpointeja täällä käsitellyissä...

Ja niin me menimme, aina puoli yhdeksästä yhteen aspergeria, tourettea, adhdta, sosiaalis-emotionaalisia häiriöitä, dysfasiaa, dyskuliaa jne jne jne jne jne jne jne. Okei, saattoi tulla yksi jne liikaa. Tottahan siinä alkoi väkisinkin välillä kuiskutella vieruskaverin kanssa eikä edes aihealueen ulkopuolelta, vaan lähinnä siitä että niin tosiaan, sillähän oli tuo ja niin mites meitä muuten on ohjeistettu tuon ja tuon kanssa ja niin joo, niissä on tosiaan kokolailla sama oirekirjo.

Samaa tuntui harjoittavan useampikin pöytäpari. Ennen ruokataukoa kouluttaja totesi jo jokseenkin kyllästyneenä että TEIDÄN PITÄISI OLLA ALAN AMMATTILAISIA JA NYT EI OLE KYLLÄ SUUTARIN LAPSILLA KENKIÄ! Ei ole ei, totesi takapöydän nuori mies joka on lähes joka kerta kypsynyt siihen jos koulutus on pelkkää monotonista kouluttajan luennointia. Niin eilenkin, takapöydän nuori mies yritti kerran jos erään avata kouluttajan puhumisia kyselemällä ja virittämällä keskustelua jonka kouluttaja joka kerta ampui alas kuin kanan lennon.

Yhdeltä, kun kouluttaja viimein ilmoitti että siirrytäänpä sitten sinne kirjastoon ja tavataan aulassa kahdelta, tunsimme suunnilleen vapautuneemme ikeestä. Viimeinkin. Ehkä nyt olisi luvassa jotain ihan oikeasti mielenkiintoista ja ennen kokematonta. Melkein se kyllä olikin sen ensimmäisen viisi minuuttia siellä kirjastossa. Kirjastonhoitaja näet käytti ensimmäisen viisi minuuttia selittäen kuinka kyseisessä kirjastossa toimii tietotori ja kuinka he opastavat siinä, tässä ja tuossa tietokoneen käytön kanssa ihan kädestä pitäen.

Loppuaika siitä tunnista kuljettiin toisen kirjastonhoitajan perässä hyllyltä toiselle ihmetellen kuinka ihan oikeasti kirjastossa on kirjoja! Videoita! Äänikirjoja! Ja oi, tosiaan, onpa ihmeellistä, nehän on jaoteltukin ihan omiin kategorioihinsa! Siis OIKEASTI! Tämä kouluttaja ei ole ihan tehtäviensä tasalla, me nyt emme kyllä saa kukaan yhtään mitään siitä että istumme kertaamassa parin viikon takaista luentoa emmekä siitä että meitä kierrätetään kirjastossa vaikka varmuudella jokainen olemme kirjastoja kolunneet!

Tämä kuuluu ihan samaan sarjaan kun tämän kouluttajan edellinen koulutuspäivä meidän kanssamme; tuolloin kävimme kuulemassa reilun tunnin mainospuheen Saukkolasta ja sen toiminnoista ja sen päälle vietimme parin tunnin ruokatauon jona aikana siirryimme iltapäiväkerhoihin tutustumaan niiden toimintaan. Hei oikeasti, meidän ryhmässämme on YKSI joka ei ole iltapäiväkerhossa vielä ollut. Kaikille muille ip-toiminta on tuttua huttua.

Ja siis oikeasti! Jos meidät tahtoo lähettää tutustumaan ip-kerhoon sillä ajatuksella että saisimme kenties uusia ajatuksia omaan työnkuvaamme niin eikö nyt olisi syytä varmistaa että juuri sinä päivänä sen ip-kerhon toiminta olisi mahdollisimman monipuolista? Ei suinkaan koko päivän kestävää ulkoilupäivää joka käsittää useamman tunnin seisoskelua koulun pihassa. Siis oikeasti! Tästä muistimme muuten antaa kritiikkiäkin.

No, tulipa oltua. Harmillista kyllä tämä samainen kouluttaja on meillä myös ensi viikolla eli ei ole kivaa se ei. Luulenpa että varaan tuolloin mukaani vinon pinon piirustuspaperia ja lataan kännykän akun täyteen niin voin aina välillä selailla päivän uutisannin hesarista, jos vaikka siellä olisi enemmän tapahtumaa kuin luokassa. Plääh.

Ukko oli onneksi hakenut speden tarhasta eilen joten minä sain kotiutua suorilta käsin. Kaivelin ruoanjämiä jääkaapista, ruokin tenavat, täyttelin tiskarin ja kurvailin imurilla. Loppupäivä menikin kokolailla television, speden ja pojan 17v ja tämän tyttiksen seurassa. Junnu riehui villinä pihalla naapurin pojan kanssa, prinsessa puolestaan haaveili omiaan omassa huoneessaan. Merkillistä porukkaa.

Tyttiksen lähdettyä tuunasin vielä pojille ja itselleni muutaman lämppärin iltapalaksi ja totesin päivän päättyneeksi täydellisten naisten loputtua. Ja päättynyt se olikin, enpä muista koska olisin yhtä salakavalasti nukahtanut kesken Pulkkisen. Yö oli tosin himpan levoton, liekö loman jälkeistä ahdistusta ilmassa sillä spede näki kaikenlaisia unia jotka vaativat äidiltä huomioa. Siitäkin huolimatta olin virkeä kuin tikka aamulla kun tihrustin kelloa selvittääkseni onko lukema näytöllä 05:12 vai 06:12. 

Olen pikkuhiljaa päätynyt siihen että tarvitsisin makkariin jonkun kellonajanheittimen, sellaisen joka heijastaisi numerot vähintään kissankokoisina vaikkapa kattoon sillä oikeasti. Kun siinä tihrustuksen lomassa lopulta masentuu ja nakkaa rillit päähänsä nähdäkseen onko se vitonen vai kutonen niin joka ainoa kerta käy sama juttu; sitähän tuntee olevansa oikeasti hereillä hereillä eikä sen jälkeen nukkumisesta tule enää yhtään mitään. Höh nyt!

Toisaalta, sainpa broitsukiusauksen uuniin jo puoli kuudelta. Se kun on tarkoitus saada paistettua ennen kuin lähden sinne TAYSiin viettämään aikaa. Saapa nähdä meneekö siellä koko hiton päivä, joissain määrin olisi sellainen kutina. Vähintään kolme tuntia siellä uppoaa, se nyt on selvä mutta pidempään? Toivottavasti ei. Aion ottaa suosilla tenttikirjan mukaan sillä tenttihän on reilun viikon päästä ja käsiteltävä aihealue on laaja.

Vaan jaa. Luulenpa että ryhdyn vähitellen tutkimaan uutisantia. Kuosittamaan itseäni. Valmistautumaan herättelykeikkaan kerrosta ylempänä. Onneksi TAYSiin lähtö tapahtuu vasta ysin jälkeen joten taidanpa nakata spedenkin tarhaan vasta aamupala-ajan jälkeen. Se on siis moro ja viettäkää kivakivatiistai, minä pyrin samaan vaikka kovin hyvältähän tämä päivä ei nyt kuulostakaan.