Kun viimeisessä postauksessa tuli tuuleteltua oikein tosissaan risomisastetta, niin postataan nyt välillä tällainen kehuskeleva juttu tänne. Olen niiiiiin ylpeä miehestäni. Siis tiedättekö rinta rottingilla ja sil tapaa... No oikeasti, olen, mutta tämä oli nyt kyllä ironiaa. Kas kun mieshän osti itselleen läppärin kesällä. Irkulle jäi irkun urhea sotaratsu ihan omaan käyttöön ja sotaratsuhan on osoittautunut sen läppärin tulon jälkeen väsyneeksi. Vanhahan tämä toki on eikä tähän enää saa edes sellaisia osia joita kannattaisi kaiken maailman ihmesovellusliitännöillä laitella joten sotaratsun kehityskin on tupannut tyssäämään vähitellen.

Ja mistäkö huomasin tämän sotaratsuni väsyneeksi? BB:n ekalla kaudella tämä fanitti ja liputti ihan sataa. Tuohon aikaan kuuluimme tosin vielä ihmisiin jotka ei kulkeneet kehityksen mukana, toisin sanoen meillä oli nettiyhteys ja mylly joiden nopeus oli luokkaa etana joten ei siinä tullut sitä kauttakaan itselleen hankittua nettiin katsottavaksi. Kakkoskaudella kaikki olikin sitten toisin. Netti-tv suolsi tiukasti suoraa lähetystä taustalla suunnilleen nonstoppina.

Kolmoskaudella irkun kiinnostus oli luokkaa plääh. Irkulla oli vauva. Irkulla oli parempaakin tekemistä. Plus-tvn kylkiäisenä tosin tuli 12/7 paketti eli television kautta pystyi seuraamaan talon tapahtumia suorana öiseen aikaan. Irkku ei pahemmin hommasta perustanut mutta ukko sitä aika usein sängyssä kyttäsi. Ja nyt on neloskausi. Jonka suhteen irkku ajatteli ensin että plääh, ei tää nyt. Kunnes sitten ukon kanssa sitä katsoi iltana eräänä. Ja totesi jotta niin, josko vaikka sitä kautta ukolle kun se siitä niin.

Ja kuinka kävi? Eipä aikaakaan kun 24/7 oli tilattuna ja pyörimässä. Ja tässä tuleekin se ylpistelyosuus. Kyllä ukko on fiksu. Kyllä irkun sotaratsu on vanha. Ja kaiken tämän irkku huomasi kun laittoi sen 24/7 pyörimään ukon koneella. Että kun ei pätki kuva, ei ääni, paitsi tietysti silloin kun kaikilla muillakin suunnilleen. Että on hianoo nyt! Ja se läppärihän on niin kiva kapine kun sen voi ottaa keittiöön. Ja siinä ruokaa laitellessa kuunnella talolaisten läpinöitä.

Että irkku on nyt ikään kuin koukussa. Siis ihan hieman. Onneksi sentään vain siinä määrin, että normaalia elämänrytmiä 24/7 ei hallitse, irkkuhan menee kauppaan ja lähtee mökille ja tekee sitä sun tätä suomatta ajatustakaan talolaisille, mitkään pippalot tai tapahtumat ei talossa onneksi siihen vaikuta. Muutenhan se olisi sulaa hulluutta, jos kohta se on nytkin puolihulluutta kun se aamusta iltaan taustalla mölyää.

Eli ojasta allikkoon mentiin oikeastaan, ei ukko siihen niin koukussa ole kuin irkku. Seuraa toki tapahtumia kotona ollessaan mutta vielä toistaiseksi ei ainakaan ole saatu mitään matseja aikaan siitä, missä huoneessa se läppäri mölisee. Irkku ja läppäri viihtyy hyvin samassa huoneessa ja vastaväitteitä ei ole vielä kuulunut. Onneksi en ole ainoa hullu ja nitkahtanut, aika moni tuttukin siihen on hiljaisella äänellä häpeänpuna poskillaan myöntänyt koukkuuntuneensa.

Tällaista kivaa tällä kertaa, nyt irkku siirtyy herättelemään joukkoja joita koulumaailma kutsuu. Mikähän siinä muuten on, että lapset joilla ei ole kiirutta mihinkään herää ihan varmasti kukonlaulun aikaan ja tenavat joille kyseinen heräämisaika olisi suotava, aiheuttavat äireelleen vähintäänkin ketutusta koska näitä ei saa sängyistä ylös oikein millään. Nimim. äiti joka kaatoi vettä pojan niskaan aamulla...