Loma. Tänään pääsee töihin! Viikonloppu meni vauhdilla, ihan yhtä vauhdilla kuin perjantai jolloin jumitin täysin keittiöön heti aamusta. Ensin touhusin Ullantortun ja sen jäähtymistä odotellessani aloin tehdä rosvosoppaa. Saatuani rosvosopan rehuosaston kiehumaan siirryinkin sujuvasti paloittelemaan jäähtynyttä torttua ja pakastin sen ja päätin heti sen perään kokeilla täytekakkupohjaa "sienikakun" ohjeella.

Ei muuten onnistunut vaikka ohjeessa luki että takuuvarmasti lässähtämätön pohja. Voi hevonperä! Munatkin oli ikävästi loppuloppu siinä kohtaa ja niinpä siirryinkin suosilla paistamaan jauhelihaa paitsi siihen soppaan, myös pizzaan, jota olin aikeissa tehdä hieman myöhemmin. Siinä keittiötouhujen lomassa tuli ruokittua lapset ja prinsessa kyseli samalla saisiko hän lähteä serkuille leikkimään iltapäiväksi. Mikäs siinä, junnu jäi speden kanssa touhuamaan ja minä ryhdyin tekemään pizzapohjia joiden kaulitseminen oli kuin leikkiä siskon viimein palautettua sen kaulimeni.

Ukko laitteli töistä viestiä että pitäisikö niitä munia napata kaupalta ja kas, ukon kotiutumisen kanssa samoihin oviin osui anoppi joka tuli tuomaan lapsille laivatuliaisia. Ukko söi ja siirtyi iltapäiväunille, me kahvittelimme anopin kanssa ja niin. Voi voi kuulkaa. Minun osaltani tupakkalakko on toistaiseksi siirtynyt osastolle "historiaa". Se siirtymä on tapahtunut salakavalasti viimeisen parin viikon aikana, silloin tällöin on tullut poltettua tupakkaa jos seura on ollut tupakoivaa ja ne illanistujaiset iskän ja siskon kanssa menikin poltellen hieman reippaammalla kädellä. Voi onnetonta.

Tästä tupakkalakon pieleen menosta olikin sitten puhetta viikonloppuna, ukko otti ja suuttui ihan ensin. Leppyi tuo sentään jotenkin siinä lauantain aikana mutta ei tämä vielä ihan sinut asian kanssa ole. Jokainen tupakoitsija taas tietää että toisen kiukkuaminen asian tiimoilta taas vaikuttaa juuri toisinpäin kuin olisi toivottavaa, vielä vähemmän tekee mieli olla polttamatta kun toinen mököttää. Ukon lakko on siis ainakin vielä pitänyt ja toivon että tuleekin pitämään, minä kun olen luvannut itselleni että viimeistään elokuussa nakkaan tupakat uudelleen roskiin.

Tunnen itseni jokseenkin epäonnistuneeksi mutta lohdutan itseäni siskoni sanoilla siitä kuinka keskimäärin tupakoitsijan pitää "lopettaa" neljä kertaa ennen kuin päätöksestä tulee lopullisesti pitävä. Siskon lakkohan karahti kiville jo joulun tietämissä joten sisko taitaa itse käyttää samaa hokemaa itsensä lohduttamiseen. Harmittaa tämä silti ja siltikään en ole valmis vielä nakkaamaan tupakeita roskiin. Voi plääh!

Vaan niin, perjantaina valmistauduin illlansuussa Poliisejen megaputkeen leipomalla kakkupohjan vielä toisella ohjeella, tällä kertaa käytin ohjetta johon tuli suht reippaasti perunajauhoja ja jes, ei pienintäkään lässähtämisen merkkiä. Hurraa! Samoihin sanoihin ukon sisko soitteli josko prinsessa saisi jäädä yöksi, yllätys, ja en kai minä sitten raaskinut kieltää. Seiskalta tämmäsin itseni nojatuoliin kuulokkeet korvilla ja aika pian sen jälkeen televisioa tuijottavaan vaimoon korpeentunut ukko otti ja lähti käymään ukon siskolla koska tämän eksä oli saapunut sinne viikonlopuksi lastenhoitopuuhiin.

Ukon siskohan on ollut koko hiihtolomaviikon järjettömän kipeä, tälle iski oikein ärhäkkä angiina. Lauantaina oli ensimmäinen aamu jolloin sisko oli saanut nieltyä joten arvaahan tuon, päivällä ukon sisko eksineen ja tenavineen kolisteli meille juoruamaan. Varsin mukavaa oli vaikkakin ukko oli hieman karheana siitä tupakkaosastosta. Kerranko sitä. Mukavuus loppui tosin kuin veitsellä leikaten illansuussa appiukon soitettua ukon siskolle suru-uutisia.

Appiukon veli, eli ukon ja tämän siskon setä, oli nukkunut pois päivällä kotonaan. Kuolema oli toki odotettavissa mutta yllättäen se silti tuli, aikaa kun luultiin vielä olevan koska sairaus oli vasta hiljattain löydetty ja siihen oltiin miettimässä hoitokeinoja. Surullista. Etenkin tämän lapsia ja vaimoa kun ajattelee, nuorin lapsista on vasta lähenemässä murkkuikää. Aina se pysäyttää, ei sille mitään voi. Ukon sisko itki kuin vuoripuro kerran jos eräänkin siinä ennen kuin lähtivät kotiin joten olkapäällä oli käyttöä.

Josta tulikin mieleen, olkapää otti itseensä torstaina kun kiikutin tenavaa pulkalla neuvolaan. Onneksi ei yhtä pahasti kuin silloin aiemmin, mutta edelleen se on jotenkin ärtynyt. Voi plääh sitäkin! Vaan palaanpa takaisin viikonlopun touhuihin, sunnuntaina kurvailin imurilla pitkin alakertaa, pesin pyykkiä ja siivoilin sieltä täältä paikkoja. Muistin ottaa sen täytekakkupohjankin onneksi pakastimesta ja iltapäivällä tein siihen täytteen netistä löytämäni ohjeen mukaan. Tai jaa, hieman ehkä mukailin paria eri ohjetta, jos tarkkoja ollaan.

Kirjaanpa sen nyt muistaessani ylös tänne eli täytteeseen livahti 400 g sulatettuja ja paseraattuja vadelmia, 1 tölkki flora vispiä hyvin vatkattuna, 1 pandan valkosuklaalevy sulatettuna ja neljä liivatelehteä. Sokeria siihen joutui laittamaan useamman ruokalusikallisen, vadelmat oli kovin kirpeitä. Täytettyäni kakun jännitinkin sitten täytteiden hyytymistä, liivatemäärän kun vetäisin omasta päästäni. Ja jes, se hyytyi varsin mallikkaasti niin että seiskan aikaan pääsin laittelemaan päällisiä siihen. Tällä kertaa päälliset ei ollut mitenkään kummoiset, kaksi purkkia vaahtoutuvaa vaniljakastiketta vatkattuna ja vaniljakreemijauheella tukevoitettuna jonka kaavin sitten kakun päälle niin että se muistutti pilveä. Jes.

Sisko kävi hakemassa sekä kakun että tortturasiat kasin jälkeen ja ysin kanttiin minäkin olin valmis nukkumaan. Mainittakoon nyt vielä että lauantaina toinen serkkutytöistä jäi meille yökylään ja junnu puolestaan siirtyi sen toisen serkkutytön aisapariksi yökylään serkuilleen, poika 16v kotiutui illalla reissustaan ja teini vietti koko viikonlopun kotona niin että tällä oli kaveri seuranaan. Eipä siis ihme että viikonloppu tuntui menevän niin vauhdilla.

Ja nyt, siirryn tutkailemaan mitä sitä ottaisi evääksi töihin. Tämä aamu käytetään muuttotouhuissa joten vauhtia riittää askeleisiin. Hyvä niin, johan tässä onkin tuntenut veltostuvansa täysin kun on kotona joutunut kökkimään. Se on moro ja viettäkää oikein kivakivamaanantai! Niin minäkin aion tehdä!