Eilen. Ihan kyllästymiseen asti. Meni siinä maatessa neljä jaksoa sopranosia, pari lautasellista salaattia savustetun lohen kyytipoikana ja useampi lasi maitoa. Irkku makaa. Ukkokin nauroi kaupasta tultuaan, että niinhän sä oot kun syöttöpossu kun makaat siinä ja hän kantaa syötävää kaupasta, nakkasi suklaalevyn mahan päälle ja niinpä, ei se paljon väärässä ole. Ei muuten mitään erityistä suklaa- saati makeanhimoa ole ollut tässä odotuksessa. Tai oikeammin, himoa oikein mihinkään. Ainoa mihin välillä iskee himo on kebabbi. Hassua.

Esikoisesta söin hulluna maksamakkaraleipiä ja mansikkaviiliä, niin ja sitä suklaata johon olen aina ollut heikkona. Siihen maailman aikaan kun maksa oli odottajalle sallittu eväs. Pojasta 13v en muista mitään erityisemmin himoinneeni, en myöskään pojasta 11v. Tosin pojasta 11v söin ruisleipää apinanraivolla raudan nostoon, ja samoihin hoitomuotoihin kuului pakastepinaattikuutioiden imeskely, kas kun ne rautavalmisteet ei mahalle käy. Ja arvatkaapa huviksenne mikä oli tulos? Koko odotuksen olin aneeminen. Vaan poika olikin sitten syntyessään niin rautaa täynnä, että joutui jälkitarkastukseenkin siitä kun veren rauta-arvo oli aivan päätön syntyessä...

Prinsessasta vetelin kaikkea makeaa kuin henkeni hädässä. Mikään ei tuntunut riittävän jos kyseessä oli suklaa, tai makupalat, tai leivonnaiset. Junnustakaan en muista mitään himoja kokeneeni. Olisiko tämä sitten kanssa poika? Jaa-a. Sykkeiden ja mahanmuodon perusteella on, mutta jotenkin... Olen miettinyt nimiä vain tyttöä ajatellen. Pojan kohdalla lyö tyhjää. Tosin esikon kohdalla olin varma että kyseessä on poika. Junnun kohdalla taas että tyttö, ultrassa kun lääkäri ei osannut sanoa varmaksi oliko letku joka ruudussa vilahti napanuora vai pippeli. Ja tämä kaverihan pitikin tiukasti jalat yhdessä ultratessa eli... Hän on kysymysmerkki...

Olen muuten onnistunut tartuttamaan paniikin muihinkin. Serkkulikka soitti kauhuissaan, että herttinen niin, se vauva tulee kohta ja sulla ei niitä vaatteita ole sille. Oli soittanut jollekin kaverilleen ja sopinut menevänsä tältä katsomaan pinon vauvan vaatteita. Hah! Eihän minulla ole sille edes turvaistuinta. Saati patjaa sinne sänkyyn. Tai edes vaippoja kun en ottanut äitiyspakkausta. Vaan valmisteltu on silti, tutti ja tuttipullo löytyy, hähää!

Julistan tämän päivän ongelmapäiväksi. Eriäviä mielipiteitä EI suvaita. Tänään pitäisi lähteä Särkänniemeen viemään pienempiä. Miksikö? Koska koko kesä on luvattu että ennen koulujen alkua mennään. Kesäkuuhan meni itsellä vielä töiden parissa, heinäkuun oli mies töissä, ja niin. Se olisi ikäänkuin pikku pakko tänään. Tiedän, silkkaa hulluutta minun sinne mennä, mutta kun toisinaan hommat ei järjesty millään. Emme ole keksineet ketään joka lähtisi korvaajaksi tilalleni. Kaikki on töissä ja amislaisilla alkaa koulu. Teini taas on sopinut itselleen menoja ja niin. Ei keksi ei. Ei ketään.

Riskihän se on, en väitä. Vallankin jos päivästä tulee yhtä kuuma kuin eilen, minä siellä muutaman tunnin lyllerrän ympäriinsä. Istun aina kun penkinpätkän nään, mutta maate siellä ei pääse. Mies ehdotti jo kottikärryjäkin mukaan. Sitä taitaa hirvittää vielä enemmän. Onhan tässä vielä 5 tuntia aikaa keksiä joku korvaava...

Nyt hyökkimään, pollet palaa maailmalta.