Tämä merkillinen blogihiljaisuus johtui kahdestakin eri seikasta. Ensinnäkin, maanantaina kun piti kirjoittamani niin kas, jokin päivitys oli menossa ja kun se viimein valmistui, olikin jo kaikkea muuta touhua enkä edes muistanut enää koko asiaa. Eilen taas minua ketutti niin rankasti että en varmasti olisi saanut yhtä ainoaa järkevää sanaa suustani. Ketuttaa edelleen, mutta nyt ketutus on noussut asteelle rankka joten taas on kielenkantimet blogin suhteen jo höllässä.

Vaan asiaan. Kovin on hektistä tämä meno ollut viime päivinä. Ehei, en ole liikkunut sen kummemmin missään, jos sitten tämän aamuista kirjoitusaikeeni keskeyttänyttä pika-autoilua ei lasketa mukaan, olen vain touhunnut sitä, tätä ja tuota. Samalla kun olen kuunnellut BBläisten läpinöitä ja lennossa vaihtanut mielipiteitä BB-palstalaisten kanssa. Tämä lennossa-toiminto on johtunut pitkältikin siitä, että olen samaan aikaan leiponut, pyykännyt, imuroinut, kokkaillut ja väsännyt normaaleja aamu-, väli- ja iltapaloja, autellut läksyissä, täyttänyt ja tyhjännyt tiskikonetta sekä säntäillyt milloin mihinkin suuntaan sen mukaan mitä kukin on tarvinnut.

Teini poltti kätensä viikonloppuna isällään, kokkaillessa tietysti. Tämä taas aiheutti sen että teini oli alkuviikon sairaslomalla, koulussa kun on keittiöjakso menossa. Saa nähdä tuleeko tuo bumerangina tänään kotiin sieltä vai miten mahtaa käydä, lähti nyt kuitenkin sinne vaikka kädessä olevat rakot on edelleen auki. Nämä kahdeksan aamut, etenkin keskiviikko, ovat aika kaoottisia. Tänä aamuna irkku juoksi pää kolmantena jalkana yläkerran ja alakerran väliä ja juuri kun oli tuuppaamassa prinsessaa ja junnua koulutielle ovesta lehahti sisään naapurinpoika. Tämä puolestaan menee kymmeneen keskiviikkoisin ja hengaa aamun meillä, kuten sovittu on. Tänä aamuna en vain ehtinyt kurkata tämän aikataulua joten en muistanut tämän olevan tulossa.

Kun viimein talo oli tyhjentynyt poikaa 15v lukuunottamatta ei kestänyt kuin hetken kun junnu palasi itkien kotiin. Tämä aamu ei todellakaan ole mennyt nappiin pojalla millään tavalla, aamupalaa ennen itkettiin jo ensimmäiset itkut. Farkut mokomat kun ei tahtoneet laskeutua riittävän nopeasti ja tietäähän sen, osa pisuleista pääsi housuille. Voi sitä itkun määrää. Aamupalan jälkeen tämä lähti kouluun surkeana koska prinsessa ottikin pyörän mukaansa vaikka oli luvannut kävellä samaa matkaa. Prinsessa vakuutteli vieressä taluttavansa pyörää mutta kuinka kävikään, kymmenen minuuttia lähdöstä ja junnu todellakin seisoi ovella itkien siskoa joka ei sitten kävelekään. Voi sissus, sanon mä. Onneksi poika 15v oli vielä kotona, irkku hyppäsi vauhdilla autoon ja nakkasi junnun koululle päästellen lieviä manauksia suupielestään.

Ketutus taas johtuu simppelisti siitä, että täällä on tunnelma kuin hmmm... pakastimessa? Jääpalatehtaalla? Minulle kiukutellaan tehokkaasti, mitä ilmeisimmin syynä on juuri se BB joka toimii taustaäänenä kaikille toiminnoilleni sekä totaalinen kyllästyminen jatkuvaan kotona hengaamiseen. Ja kenelle siitä olisikaan parempi kärtytä kuin minulle? No ei kenellekään, lapsia kohtaan se olisi typerää jos kohta en sitä ihan järkevänä minuakaan kohtaan pidä. Mutta olkoon, menköön ja silleen, touhua riittää niin paljon ettei sitä juurikaan ehdi ajattelemaan.

Olen tehnyt huolestuttavan huomion. Siilien määrä on vähentynyt ellei peräti kuihtunut täysin, alkuviikosta ruokakippoihin alkoi jäädä kolmannes sapuskoista syömättä ja harakoilla oli railakkaita juhlia sireenipensaan alla kippojen parissa, tänä aamuna kipoista ei tainnut olla kadonnut yön aikana oikein mitään. Näinköhän viimeinenkin siili on kadonnut johonkin, talviunosille ne nyt ei ainakaan ole vielä menneet käsittäkseni. Katoamisvaihtoehdot ovat siis kumpainenkin vähemmän mieltä ylentäviä, joko siilit ovat jääneet auton alle tai sitten joku on ottanut ne hengiltä. Ihmisen julmuus kun on usein käsittämätöntä.

Syksy alkaa todellakin olla täällä, hyi! Pihamaan perällä olevien koivujen lehtiä valtaa päivä päivältä enemmän keltainen, aamuisin ilma on täynnä kosteutta ja nurmikko ei kuivu kunnolla koko päivän aikana. Mitä todennäköisimmin joudun ajamaan nurmikon kosteana ja senhän tietää että parturointijälki ei ole silloin paras mahdollinen. Kuistilla odottaa pussillinen tulppaanin sipuleita, pihakiven kukkapenkki kaipaisi ensin kitkevää kättä että ne saisi sinne laiteltua. Pari kunnolla lämmintä päivää olisi enemmän kuin toivottuja, tänäänhän sellainen saattaisi olla mutta en tiedä joudanko ulos touhuamaan koko päivänä. Sisälläkin kun tuntuu tekemistä riittävän enemmän kuin tarpeeksi.

Tänään ohjelmassa on, paitsi edelleen sitä pyykkiä, siivoilua ja kokkailua, myös kauppareissua. Kiinnostus on luokkaa nolla mutta minkäs teet, ei ne vessapaperit saati maidot sieltä omin päin tänne loiki. Näin ollen on parempi että siirryn nyt suosilla suorittamaan osaa näistä kotitöistä pois että pääsen sinne kaupalle heti kun naapurin nuorimies on lähtenyt kouluun. Se on moro ja viettäkää mukava keskiviikko!