Voi rähmä mutta onpa tympeä ilma! Harmaata ja sataa. No, eilen oli lämmin ja aurinkoinen päivä eli kaipa tämä sitten kompensoi sitä.
 
Huomenna alkaa sitten harjoittelujakso, jes! Ihan hieman kyllä jännittää, myönnettäköön, onhan koulu minulle uusi ja näin ollen myös työkaverit tulee olemaan uusia tuttavuuksia. Saapa nähdä miten sulaudun joukkoon. Ihanaa se silti on, on todella kiva päästä jälleen ohjaamaan oppilaita. Erityistä tukea tarvitsevia koskeva tenttikin meni läpi niin että heilahti joten aikataulussa ollaan, ehkä tässä tosiaan valmistutaan ensi kuun loppupuolella.
 
Torstain käytin suursiivouksen parissa, pesin ikkunat, hinkkasin pölyt joka puolelta alakerrasta, imuroin ja pesin lattiat. Ei hassumpaa. Illalla ukko yllätti totaalisesti, tällä kun oli perjantaina pekkanen, ja totesi kauppareissusta tultuaan että nyt voitaisiin kyllä lähteä käymään terassilla yksillä. Ohhoh! Ex-tempore-reissut on aina ihan parhaita, niin se on. Teini tuli hoitamaan pienempiä siksi aikaa kun pyörähdimme paikallisen terassilla ja ajelimmepa sen jälkeen vielä kaupoillakin käymään. Takaisin kotiin ajeltiin harvemmin koluttuja asuinalueita pitkin ja hauskaa oli.
 
Perjantaina sain jälleen vinon pinon kirjoja päällystettäväksi, jes, ja muilta osin päivä menikin sitten lähinnä pyykätessä ja kokatessa. Eilen pyörähdin ukon siskon kanssa kaupoilla ja loppupäivän pyhitin lähinnä television tuijottelulle. Tänään pitäisikin sitten himppanen siivoilla, taas kerran, ja kaipa se pitää katsoa mitä huomenna päälleen laittaa. Onneksi huomenna käytössäni on auto, tiistaina siirrynkin työmaalle kävellen. Pitäisi kaiketi arvioida kauanko matkassa menee, ihan vieressä kun koulu ei ole.
 
Vaan jaa. Tässä aamukahvit juotuani ja uutisannin tutkailtuani voisinkin sitten ihan oikeasti siirtyä kotihommien pariin. Ehkäpä aloitan työt pyykkitelineiden tyhjennyksellä. Se on moro ja viettäkää kivakivasunnunta!