No johan on markkinat. Aamu aamulta syyhyä sormet enemmän... ompelukoneen puoleen. Tänään liippasi jo läheltä etten rynnännyt aamulla tutkimaan vanhoja muksumuotilehtiä, jos vaikka jonkun ihanan mekon sieltä ottaisi työn alle. Meillä kun onneksi prinsessa on mekkokansaa...

Housujakin voisi ommella, ja miksi ei myös puseroita pojalle. Kankaita, niitä tässä vähitellen kaivataan. Aikaahan on loputtomiin nyt, kun lattian maalaus ja rappusten purkaminen on kiellettyjen listalla. Minun töilläni tuppaa vain olemaan yksi suuri vika. Kun aloitan jonkin homman, olkoon se sitten remonttia, kutomista tai ompelua, kaikki muu muuttuu toissijaiseksi.

Silloin meillä syödään mitä sattuu, tyyliin ranskalaiset, makaroni, lihapiirakka ja hampurilainen. Kukaan ei pese pyykkiä, kukaan ei siivoa, ei ainakaan mielellään. Kärjistetysti sanottuna. Tottahan silloinkin joutuu siivoamaan ja pyykkämään, mutta nekin hoidetaan tyylillä ASAP. Kaikki aika mikä menee muissa askareissa on hukkaan heitettyä aikaa. Muilla samaa vikaa?

Kun oppisi jakamaan aikaa järkevästi, vaikkapa niin että ompelisi pari tuntia, siivoilisi tunnin, istuisi koneella tunnin kaksi, leipoisi ja laittaisi ruokaa tunnin kaksi ja muun ajan jakaisi television, lukemisen ja pyykkämiisen kesken. Mutta kun ei osaa niin ei osaa. Se on aina kaikki tai ei mitään. Rasittavaa.

Jatkan himottelulinjalla, ehkä jo huomenna haen kangasta ja selailen lehtiä läpi...