Eilinen aamu meni pitkälti kaupoilla pyörähdellen. Salaattiainekset ja voileipäkakun koristelut on kokolailla ainoat jotka hankintalistalta vielä uupuu, muuten aletaan olla suht valmiita. Siis ostosten puolesta, ei muuten. Teinin kanssa touhasimme päivällä suklaahyydykekakut valmiiksi ja sen jälkeen keskitinkin tarmoni lähinnä kotihommiin aina siihen asti kun oli aika hakea spede tarhasta.

Ilmahan oli aivan mahdottoman ihana eilen! Senkin vuoksi totesin speden haettuani että ei kai tässä sisätiloihin koikkelehdita, eiköhän ihan suosilla suunnata pihahommien pariin sillä kukkapenkit oli edelleen talven jäljiltä hoitamatta. Kyllä kevät on kertakaikkisen ihanaa aikaa! Ruokkosin etupihan kiven ympärille kaivamani kukkapenkin ja totesin että kas, pionihan on ehtinyt puskea itselleen jo liki kymmensenttiset alut vaikka olin tarkoituksella antanut sen olla viimevuotisten varsien alla piilossa.

Huonommaksi ei jäänyt pähkämökään, viime keväänä siirretyt alut oli lähteneet jo villiin kasvuun vaikka kuinka viettävätkin aikaansa varjoisalla puolella kiveä. Pikaisesti pyörähdin vielä talon takakivenkin juurella tutkimassa tilannetta. Liljat oli jo aiemmin herättäneet huomioni, ne ryökäleet kun oli ehtineet parinkymmenen sentin mittaan vaikka penkki oli vielä ruskeanaan viimevuotisista kasvijäänteistä. En sitten tietenkään muistanut heti touhua aloittaessani että penkin etureunaan olin siirtänyt kuunliljat.

No, saivatpa ainakin kunnon herättelykutitukset, tosin johan noistakin näkyvillä oli sentin suipot. Totesinpa siinä samalla että ehkäpä kukkapenkkiä olisi taas aika laajentaa ja kenties himppanen siirrellä alkuja johonkin suuntaan. Tarhalilja kun on innostunut tosissaan rönsyämään pitkin kukkapenkkiä sen jälkeen kun sen vuosia sitten siihen siirsin löydettyäni yhden kituisen taimen pihamaalta.

Kukkapenkeistä kipaisinkin pikana ruokkimaan tenavat, nakkomaan puhtaat vaatteet kaappeihin ja ei aikaakaan kun huomasin kellon ehtineen jo likelle kuutta. Loikka autoon ja kohti työkaverin kotia ja kas, iltapuhteiksi kaivelinkin narsisseja kirsikkapuun juurelle. Muutenkin ruokkosin kirsikkapuun alustaa, siinä kohtaa kun olen tehnyt pienimuotoisen suunnitteluvirheen ja kivittänyt kohdan. Yksi niitä harvoja kohtia pihassa missä ei suostu MIKÄÄN kasvamaan kunnolla, johtuen kaiketi lähinnä siitä että aurinko paistaa suunnattoman kuumasti siihen koko päivän.

Sammalleimua siihen aikanaan asettelin ja se on toki innokkaasti levinnytkin mutta toinen reuna alueesta on keskittänyt tarmonsa lähinnä istutusten tappamiseen. Luulenpa että nyt kun kivet on maassa lojuneet likipitäen kymmenen vuotta niin siinä kohtaa alkaa olla maatakin jo sen verran reippaasti että siinä saattaisi jopa nurmikko viihtyä. Luulenpa että kivet tulevat siis vähin erin peittymään mullalla ja nurmikko saa jatkaa etenemistään kohti kirsikkapuun juurta, sammalleimu tosin ei anna sen vallata omaa aluettaan ja se on hyvä se.

Istutus osui juuri eikä melkein oikeaan kohtaa, mitä narsisseihin tulee, sillä muutama tunti ja kas, taivaalta vihmoi vettä. Niinhän minä sen olin himpan ajatellutkin forecan sääkarttoja kurkittuani. Tänään pitäisikin sitten kaiketi sataa suunnilleen koko päivän joten sisähommiksi menee. Hyvä niin, josko saisin taloa raivattua siihen malliin että ihan aikuisten oikeasti ei tarvitsisi ennen niitä kekkereitä enää muuta kuin tehdä loput tarjoilut, noutaa astioita sieltä täältä ja pyöräyttää imurilla kurvit lauantai-illan ratoksi.

Vaan jaa. Luulenpa että siirryn vähin erin nautiskelemaan aamukahvista ja kotvan istuskelustakin ennen kuin ryhdyn toimeen. Se on siis moro ja viettäkää kivakivatorstai!