Eilinen leffareissu oli varsin onnistunut. Etenkin junnu tuntui nauttivan elokuvasta ihan sataa, itsellä oli naurussa piteleminen kun katseli penkissä istuallaan tanssivaa poikaa. Myös neiti ja ukko tuntui pitävän elokuvasta ihan simoina mutta itse en ihan yhtä innoissani ollut. Jotenkin pikkuoravat vain ei kolise samalla voimalla minuun kuin muihin perheenjäseniin, elokuva kun oli ihan hyvä  ja sitä voi ilomielin suositella kaikille lapsille ja lapsenmielisille. Ehkä minulta on sitten lapsenmieli kateissa?

Poika 15v oli viettänyt meidän leffailuaikamme speden kanssa ulkoillen. He olivat käyneet kaupassa ja pojan tutuilla ja liekö se sitten syynä siihen että spede sammahti kuin saunalyhty heti kasilta kun ukko vei tämän maate. Poika lähti isälleen kun kotiuduimme ja teinikin oli sopivasti jo siskolla piikomassa. Poika 13v lähti isälleen tosiaan jo perjantaina joten eilen illalla kotijoukot oli puolittuneet normaalista ja sehän se olikin nannaa. "Juhlan" kunniaksi lupasimme että junnu saa nukkua prinsessan kanssa yläkerrassa teiniltä vapautuneessa huoneessa.

Kumma juttu muuten että kun teinitiimi on pois kotoa tuntuu kuin olisi tosiaan vapaalla. Ehkä tuo tunne johtuu siitä että ei tarvitse illalla kuulostella koska kukakin palaa kotiin eikä tarvitse soitella kenenkään perään tai miettiä missä kukin mahtaa olla. Junnu ja prinsessa saivat tuijotella telkkaria normaalia pidempään teinin sängyssä ja me tuijotimme ukon kanssa alakerrassa töllötintä jutustelun lomassa. Yhdentoista jälkeen juhlatunnelma kuitenkin järkkyi, teini olikin päättänyt köpötellä kotiin yöksi. Tsai. Törkeä äiti kun toivoi teinin yöpyvän muualla, eikö?

Teini joutui nukkumaan prinsessan sängyssä, oma sänky kun oli tosiaan jo vallattu. Onneksi teinillä on läppäri käytössään, tiedä mikä mutina muuten olisi syntynyt tämän huoneen ryöväämisestä, tällä kun oli vielä pitkälliset nettisessiot edessä kotiuduttuaan. Kas kun se poika. Teini on viettänyt kaiken ajan sekä koulussa että koulun ulkopuolella nyt tämän pojan kanssa ja minä en voi kuin todeta olevani tyytyväinen kyseiseen tilanteeseen. Teini kun on notkunut viime aikoina vallan kaverilla joka asuu alueella joka ei ole oikein kenenkään mieleen. Olkoonkin että kaveri joka alueella asuu on minusta ihan ok, silti.

Niin, tosiaan, me valvoimme ukon kanssa aivan liian myöhään, eikö kilttien vanhempien tai ainakin äitien kuulu olla unten mailla jo puolilta öin? No, minä en ollut. Kello oli jo vaikka mitä kun viimein kömmimme nukkumaan ukon kanssa, juttua kun tuntui riittävän vaikka muille jakaa. Emme tosin jakaneet, emme sittenkään että puolilta öin kumpaisenkin puhelin soi vuorollaan, baarista kotiutunut naapuri kun oli huomannut meillä olevan valojen päällä. Niin tylyä kuin se onkin emme kumpikaan vastanneet puhelimiin, baarista palannut naapuri kun ei kuulu kummankaan lempparivieraisiin öiseen aikaan. Onko sellaisia edes olemassa, lempparivieraita yöllä? Tuskin.

Yllättävän virkeä olo tässä silti on vaikka unet jäikin vähiin, saa nähdä iskeekö unetus sitten iltapäivällä kun on syönyt. Ruokailu on aina paha, suorittaa sen mihin aikaan vuorokaudesta hyvänsä. Olen näet testannut tätä lajia nyt kerran jos eräänkin ja ajoittanut ruokailujani aamukymppiin, yhteentoista, puolille päivin, iltapäivälle ja katso, aina iskee väsymys puolisen tuntia ruokailun jälkeen. Se on kuulkaa törkeä tunne kun tuntuu ettei parane istahtaa edes mihinkään jos ei tahdo että silmät alkaa lupsua. Hyi! On vain pakko touhuta, touhuta ja touhuta vähän lisää että väsymys menee ohi ja väsyneenä touhuaminen on kaukana mukavasta puuhasta.

Tälle päivälle suunnittelin erinäisiä sisätiloissa tapahtuvia toimintoja mutta luulenpa että luovun suunnitelmistani, ulkona on näet niin lämmin ja ihana ilma että tuntuu synniltä olla sisällä. Luulenpa siis että lähden speden kanssa pienelle happihyppelylle, kenties tutkimaan lähikaupan ruokatarjontaa. Ei tällä ilmalla viitsi alkaa pahemmin edes kokkailemaan mitään, ennemmin hakee sapuskaa jonka saa nopeasti lämmitettyä ja se siitä. Eilen kokkailin järkyttävän kattilallisen italianpataa olettaen sitä jäävän tällekin päivälle vaikka millä mitalla mutta kukkua kans, sanon mä, kattila on lähes tyhjä. Miten paljon me oikein syömme? 

Siirsin siman käymään laittamisenkin eilen tälle päivälle kun intouduinkin aamulla leipomaan, mutta luulenpa että nakon sen tulolleen vasta iltasella. Ja nyt, toivotan kaikille mukavaa sunnuntaita ja siirryn itse kaivelemaan spedelle vaatteita niskaan, junnu ja prinsessa säntäsikin jo ulos. Se on moro!