Ikkunalasi siis. Eilen iltapäivällä rohkaisin mieleni ja pesin olohuoneen ikkunan. Lupasin jo aloittaessani, että jos kerrankin supistaa tai vihlaisee, lyön ikkunan säppiin ja jätän homman siihen. Mikäli kaikki menee ok, otan ikkunan silloin toisen tällöin käsittelyyni. Ikkunanpesu on kevyttä hommaa, vai kuvittelenko vaan? Tekeekö sen keveyden sitten kuitenkin edelleen se, että ikkunat uusittiin kaksi vuotta sitten ja nyt ne todellakin vain avataan ja pestään.

Toista oli vielä silloin pari vuotta sitten, yhden ikkunan kaikkien pintojen pesu kävi työstä. Olohuoneen ikkuna käsitti kolme rinnakkaista ruutua, joista jokaisessa oli kaksi ikkunaruutua pokineen päällekkäin ja sisimpien ruutujen päälle pokiin oli kiinnitetty "kolmas" lasiruutu, eli kehitetty kolmikerrosikkunat jälkikäteen niistä. Siinä sitten, nostit sisäikkunat kasalle seinää vasten ja yhden ulkoruudun kerrallaan irrotit ja pesit puolelta ja toiselta, sama toistui olohuoneen ikkunanpesussa kertaa kuusi.

Niin ja ne ihme kolmannet kerrokset, niiden kanssa saikin varoa. Hetkuvaa lasia, ei minkäänlaista kunnollista tukea reunoissaan, vain ohut muoviliuska kulki sivuissa. Niiden kanssa kun taiteili aikansa, ja nosteli painavia pokia pois paikoiltaan ja takaisin, ei se paljon painojen nostelusta poikennut. Nyt ei tarvitse kuin nakata ruutuja auki ja pestä. Tuosta vain, suit sait sukkelaan  Kevyttä kenttätoimintaa siis.

Ikkuna tuli pestyä ilman yhtäkään supistusta, tuikkulyhdyt poistettua ja verhot vaihdettua. Kyllä nyt kelpaa. Tuskin olen ainoa, jolle käy näin, eli kun sain ikkunan pestyä tajusin että siitä puuttuu jotain, muutakin kuin ne sivuverhot jotka nyt päätin jättää pois. Kukkia, siis amppelikukkia. Ikkunan edessä on jo ennestään kukkia, muutama orkidea ja saint paulia, valtava viirivehka (äidin perintöä) ja tädiltä saamani toinen vehka.

Tuumasta toimeen, hoitotyttöjen lähdettyä kotiin hyppäsin autoon ja painelin ensin rautakauppaan hakemaan ketjua kattokoukkuihin ja siitä kukkakauppaan. Ostin kulta- ja soihtuköynnökset ikkunaan. Jouluasetelmasta jäänyt joulukaktuskin siirtyi nyt amppeliin, jossa toivottavasti nauttii olostaan enemmän kuin sohvapöydällä josta lapset sen poikkeuksetta kerran pariin viikkoon tiputti lattialle.

Samalla kertaa tuli ostettua orkidealannoketta ja orikideojen omaa kasvualustaa, orkideoille tarkoitetut lasiruukut jäi hankkimatta koska olin varannut rahaa "vain" 60 euroa mukaan. Kamalan kallista, vai onko? Kotona en ainakaan uskaltanut miehelle sanoa halaistua sanaa kukkakaupan laskusta, vaikka luulenpa ettei tuo olisi siihen nyt mitään sanonut. Tuo on päätynyt siihen, että elämäni on supertylsää, mitä se onkin nyt lepopakon aikana ollut.

Tänään menen siis hakemaan vielä ne lasiruukut (kympin ketale, hieman kouraisee) joten saan ikkunan valmiiksi. Yksi pieni ongelma tässä tosin on. Ikkuna kaipaisi vielä paria amppelia...