Olin mökillä eräänkin kerran, hittolainen kun pappa oli vienyt mökkikirjan mennessään kotiin aikeenaan kirjata kesälomansa tapahtumat siihen ja kuinkas siinä sitten kävikään, unohtihan tuo sen sinne. Irkulla kun on merkillinen pakkomielle kirjailla mökillä päivän tapahtumia ja luonnonmerkkejä ylös, eipä siinä kirjassa juuri muiden kirjoituksia taida ollakaan kuin allekirjoittaneen ja papan.

Aivan erikoisesti kaipasin paperia parina päivänä, kun olisi ollut purettavaa lähinnä yhden ystäväpariskuntamme asioiden tiimoilta. Siis sellaista, joka olisi pitänyt saada omalta sydämeltä pois painamasta. Onneksi löysin lopulta kauppalapun taskustani, jolle kirjailin tuntojani, ei hajuakaan mihin kaikki paperit mökiltä ovat kadonneet, niitä kun on aina ollut siellä pino lapsien piirtelyä varten.

Meillä on ystäväpariskunta, jonka elämässä on viimeinen vuosi ollut täynnä vastoinkäymisiä. Hetken jo näytti siltä, että asiat lähtevät paranemaan päin mutta ei, tilanne on muuttunut vielä huonommaksi muutamassa viikossa. Parisuhde toimii ja rakkautta löytyy mutta ensin sairasteli toinen kunnolla, onneksi hoidettavissa oleva sairaus oli kyseessä, ja nyt toinen on sairastunut ja jopa siinä määrin, että hengenlähtö saattaa olla hyvinkin lähellä.

Tämä asia on minulle kovin kipeä monella tavalla, kumpaisestakin kun luultiin monet ajat että he ovat ikuisia sinkkuja. He ovat kuin paita ja peppu, vakka ja kansi ja heille soisi kaiken onnen elämään. On kohtalonivaa ja tuntuu niin uskomattoman epäreilulta, että meidän ikäisemme pariskunta joka viimeinkin löysi toisensa, joiden elämä alkoi olla juuri sitä mitä he toivoivat, joutuvat nyt tällaisen asian kanssa elämään. Miten kipeää se tekeekään heille, heidän elämähän siinä on kyseessä. Olen niin käsittämättömän pahoillani ja rukoilen todellakin enkeleitä heille, ihmettä, apua, ihan mitä vain, ettei kauniisti alkanut perhe-elämä tähän kaatuisi.

Elämä ei aina ole reilu.