torstai, 20. maaliskuu 2008
Kireitä siimoja ja hymyhemmoja
Tupakkakeskusteluakin käytiin, ukko ja poika lähinnä, tottahan siihen irkunkin oli pakko päästä vielä sanansa sanomaan. Että soo soo ja singonjalusta on aina singonjalusta. Niin se on. Kuten aina teinien kanssa, vastaus keskusteluun oli EN ENÄÄ IKINÄ ja silleen. Todennäköisyys toteutumiselle onkin luokkaa yhden suhde tuhanteen, ei sille mitään voi. Samassa yhteydessä selvisi kahden kadonneen kaljan kohtalo. Jotka siis katosi siinä noroilun aikaan kuistilta vaikka niitä olin mielestäni päivää aiemmin katsonut että kappas juu, saunakaljatkin valmiina kuistilla. Seuraavana iltana ne ei siellä enää olleet, ja vähitellen kallistuin itse ajatukseen että olen joko nähnyt harhoja, muistan väärin tai olen yksinkertaisesti lopullisesti sekoamassa päästäni.
Ja pah, poika 13v ne on ottanut. Varmaan ovat saaneet kaameat kaatokännit kun ovat parin kaverin kanssa niitä lipitelleet. Lopputulema, OOT ÄIREELLE KAKS KALJAA AUKI, tuumi ukko ja irkku totesi kauppaan lähdössä olleelle pojalle, että paas palauttaen... "Ei ne mulle kaljaa myy" kuului vastaus ja irkku oli suostuvainen ottamaan juomat rahana. Vaan tässäpä taas onkin sitten miettiminen. Miten rähiset liki kahden kuukauden takaisesta jutusta teinille? Vähän jotenkin aika nakertaa sitä uskottavuutta siinä. Etenkin kun poika on jo valmiiksi kotiarestissa...
Kyllä teinit on KIVVOI...
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.