Varsinaista matalalentoa ollut tämä viikko, ei ole tuntunut olevan hetkeäkään jolloin asettua koneen ääreen ajatukset kasassa.

Maanantaina totesin että jipijipi, kannatti tosiaan ottaa viikonloppu rennosti ja paitsi baareilla perjantaina (!) myös viettää naisteniltaa lauantaina anopin ja ukon siskon seurassa. Sunnuntaina olo oli ihan oikeasti hieman... toispuoleinen josta johtuen päivä menikin lähinnä touhutessa maailman helpoimpia ruokia tenaville ja ihmetellessä julmettua loskakeliä. Todettakoon silti että kannatti viettää sitä naisteniltaa, perjantainen baarireissu kun oli aika turha.

Maanantainahan se naistenilta kostautui heti aamusta ulkorappusiin kertyneellä lumikuormalla.Mikä ihme siinäkin on että kukaan muu ei muka osaa/jaksa/ehdi/pysty niitä rappuja pyhisin kuuraamaan kuin minä? Niin, kuistin katolta tosiaan tippuu kaikki lumet ulkorappusille kun pakkanen lauhtuu ja annas olla kun kuistin katto on saatu puhtaaksi alkaa tyhjetä myös iso katto kuistin katon kautta ja kas, sitä jäätä, loskaa ja moskaa oli rappusilla ja paljon!

Yhdeksän kanttiin aamusta olin sitten jo rappujen kimpussa ja ei aikaakaan kun olin saanut raput tyhjiksi ja kolan kanssa lykkäsin painavaa märkää suojamöhnää pitkin pihamaata. Junnu ja prinsessa suuntasi kouluun ja me jäimme speden kanssa vielä kolan varteen, pihan alettua näyttää suht kunnolliselta suuntasinkin lapsen kanssa lähitarhalle hakemaan päivähoitohakemusta. Kotiin takaisin ruokaa laittamaan ja soittamaan kaupungille harjoittelupaikka mielessä.

Iltapäivästä homma oli edennyt niin pitkälle että kiikutin hoitopaikkahakemusta täytettynä ja kipitin keskustaan työkkäriin ilmoittautuakseni uudelleen työttömäksi työnhakijaksi. Tämä kun oli ehdoton edellytys sille että harjoittelupaikka olisi luvassa, oppisopimusmäärärahoista kun kaupungin päässä ei vielä osattu sanoa juuta eikä jaata. Ihan mukavasti oli hommat siis hanskassa vaikka hetkittäin tuntuikin että mitä hiivattia!

Sitä "mitä hiivattia" aiheutti joissain määrin mm se, että vaikkakin kaupungin päässä juttukumppanina olikin ollut kivakiva naisihminen, niin hetkittäin ei ehkä ihan samalla kartalla taidettu olla. Minun linjani edetä kun taitaa olla turhan suoraviivainen ja kotiorientoitunut, minä kun ehdin jo ilmoittaa naisihmiselle että koska spedelle oli hoitopaikka haussa kahdesta lähitarhasta niin ottaen huomioon paitsi sen etten aina a. autolla pääse liikkumaan myös sen että meillä on b. kaksi alakouluikäistä lasta sekä c. yksi yläkoululainen ja d. kaksi amislaista puhumattakaan miehestä joka tekee kahta vuoroa niin meillä on aamuisin 7-8 välillä järjetön rumba kotona ja se että ehtisin sekä herättelemään ja aamupalattamaan alakoululaiset että viemään speden lähitarhaan ja vielä päälle kiitolaukkamaan kaupungin keskustaan töihin kahdeksaksi voisi olla hieman hankala rasti välillä ja näin ollen lienee järkevin ja paras jos saisin sen harjoittelupaikan jommastakummasta kahdesta lähikoulusta.

Naisihminen taas tuumi että yläkoulukin voisi olla hyvä harjoittelupaikka ja toisaalta, hän ei nyt muista ihan tarkkaan mitkä koulut oli ENSISIJAISET harjoittelijoiden kaipaajat, niihin hän toki sitten minua ensisijassa tarjoaisi ja kyllä, myös saa tuosta vaan eli työt voi aloittaa heti kun hoito järjestyy. Siis höh. No, lopputulema oli kuitenkin sopimus jonka mukaan minä tosiaan kiitolaukkasin sinne työkkäriin ja otan naisihmiseen yhteyttä HETI kun olen saanut spedelle hoitopaikan eli hänen laskujensa mukaan ehkä viikolla neljä mutta jos huono säkä käy niin vasta sen 4 kuukauden hoitopaikan hakuajan kuluttua, se kun on se oikea järjestys kuulemma silloin kun on kaupungin harjoittelupaikat kyseessä.

Harmittihan tuo himpan, minä kun olin ollut suunnilleen saappaat jalassa suuntaamassa jo johonkin työpaikkaan. Hyvä minä! No, oli miten oli, eilinen meni sitten siivoillessa loppukin joulu laatikkoon, pestessä pyykkiä, puunatessa sieltä täältä, anopin piipahtaessa, soitellen terkkariin ukolle särkypäivystysaikaa hammaslääkäriin jne jne. Jotenkin onnistuin siinäkin sähläämään, mikä ihme siinä on ettei kalenteriin voi kirjoittaa SIISTILLÄ käsialalla?

Minä olin näet juuri päässyt edellisenä päivänä sanomasta ukolle että tarvitsen EHDOTTOMASTI autoa keskiviikkona, siis tänään, koska prinsessalla on päivällä oikomishammaslääkäri keskustassa ja spedehän ei sinne ja takaisin jaksa kävellä. Eilen aamupäivällä ukko soitti sitten töistä todeten että hänen on PAKKO päästä hammaslääkäriin, toinen poski on tulessa. Lopulta sain järkättyä tälle ajan tälle päivälle kello kahdeksitoista, ihan kuten prinsessankin aika MUKA oli. Niin siis muka.

Niin minä sen olin katsonut ja ajatellut että no, ukko voi sittenkin mennä omalla kyydillä töihin ja nappaa minut, prinsessan ja speden kyytiinsä, kaksi kärpästä yhdellä iskulla jne. Illalla prinsessa sitten hihkui keittiöstä että äiti tää aika on kyllä kymmeneltä. Siis mitä hiivattia!!! Ja niinhän se olikin. Voe rähmä! Eipä siinä sitten mikään auttanut, otin ja soitin anopille että voisiko tämä ottaa speden aamupäivällä siksi aikaa että käyn prinsessan kanssa jalkaisin hammaslääkärissä ja kas, hommahan luonnistui vallan mainiosti.

Tämä päivä on sitten SE PÄIVÄ. Siis se jolloin spede on ollut ekan kerran ikinä anopilla hoidossa. Hyvin oli mennyt, lapsi ei tahtonut lähteä edes kotiin. Onneksi mummua on nähty nyt kerran jos eräänkin viime viikkoina. Hammaslääkärissä siis piipahdettiin ja takaisin kun laukkailtiin niin kännykkä soi. Spede on saanut hoitopaikan! Ei ihan siitä ykkösvalinnasta eikä vielä kakkosestakaan mutta tämä tarha on kakkosen naapurissa eli hoitomatka ei kasva kuin pari-kolmesataa metriä. Jes!

Hoitoon voi viedä vaikka heti (!!!) mutta toki on toivottavaa että poika ehtisi ensin tutustua muutamana päivänä äiti seuranaan. Se ihan virallinen hoidon alkamispäivä on 24.1. mutta jos äidillä on pakottava tarve päästä jo sitä ennen töihin niin se voidaan aloittaa jo vaikka huomenna. OU MAI! Kannatti kirjoittaa kissankokoisin kirjaimin hakupaperiin että äiti on nollatuloilla ja pääsee harjoitteluun HETI kun lapselle on hoito hanskassa.

Ihan hieman meni siinä hommat sekaisin. Kotona laitoin ihan ensin ukolle viestiä speden saamasta hoitopaikasta ja tottakai ukko oli ihan pihalla, soitteli hetken päästä tyyliin mitä ihmettä! Sen perään aloitin soittelukierroksen, ensin neuvolaan joka on taas unohtunut täysin, siis taas sikäli että speden terkan kanssa juteltiin syksyllä että kolmivuotistarkastus uupuu ja 2v rokotuskin uupuu mutta soitellaan puolin tai toisin ja katsotaan ne johonkin väliin. Sen perään soitin tarhaan ja varmistin paikan, se aikaisempi soitto kun tuli lähitarhan johtajattarelta.

Sitten soitinkin sen ajattelemani koulun rehtorille, siis samaisen koulun jossa sekä junnu että prinsessa on oppilaina. Minä kun valitettavasti pidän kyseisestä reksistä paaaaljon enemmän kuin toisen lähikoulun, joka on muuten meitä lähempänä vielä, reksistä, molemmista kun on kokemusta lasten kautta. Reksi ei juuri sillä hetkellä ehtinyt puhua mutta lupasin soitella sovittuun aikaan uudelleen.

Välissä soi sitten jo puhelin ukonkin tiimoilta, viisaudenhampaan ympäristö oli tulehtunut ja tämä sai lääkekuurin. Minä en ehtinyt sen kauempia puhumaan vaan totesin että hae kuuri, hae maitoa ja nyt on pakko soittaa vielä pari puhelua. Soitin uudemman kerran reksille ja tottakai tämä oli heti ottamassa minua työharjoitteluun, etenkin kun kuuli että tekisin ehdottomasti sen 6 tuntia päivässä ja ihan joka päivä. Edellisen harjoittelijan kanssa homma ei kuulemma ollut oikein toiminut, ensin pitkä saikku ja sen perään tunnit oli tiputettu todella pieneen.

Ja niin siinä kuulkaa kävi että reksi lupasi itse soitella kaupungille naisihmiselle, minä aloitan työt 24.1. ja huomenna menemme ekaa kertaa tutustumaan speden tulevaan tarhaan. Että näin! Tällaista kiitolaukkaa tässä sitten on harjoitettu. Eikä tämä kiitolaukkailu nyt ota vielä asettuakseen, tänään pitäisi lähteä vielä kummitytön kanssa pamauttamaan tälle reiät uudemman kerran korviin, ne kun on menneet umpeen.

Huomenna menemme speden kanssa tutustumiskäynnin jälkeen käymään vielä koululla, vien reksille työelämävalmennuksen paperit täytettäväksi ja kiikutan ne sitten lähiaikoina työkkäriin, ne kun pitää viedä sinne ennen kuin harjoittelu alkaa. Nyt onkin enää jännitettävänä oikeastaan se että uskaltaako reksi ottaa minut samantien koko kevääksi vaiko vain kuukaudeksi ensi alkuun. Elän toivossa että vaikka sitten kuukauden testisopparilla aloitettaisiin niin lopputulema olisi koko kevät.

Ja nyt. Siirryn syömään suht pikana, ukko herännee kohtapuoliin ja heti tämän herättyä lähden tosiaan kummityttöä noutamaan. Ou mai! Olen ihan täpinöissäni vieläkin!