Nyt oli lähellä ettei tämä nainen tipauttanut leukaansa ulkorappusille heti ensitöikseen ulko-oven avattuaan. Herramunjee että siellä on lämmin! Kello on hätinä seitsemän ja mittari näyttää varjossa 15 astetta. Kesä, kesä, kesä! Osuimme siis paremmin kuin hyvin suunnitelminemme, aikeena kun on tänään availla grillikautta ja touhuta pihalla suurin osa päivästä. Minä näet tein keskiviikkona sitä alustavaa pohjatyötä ja sen lisäksi havainnon joka vaatii toimenpiteitä.

Prinsessan leikkimökki on näet kallellaan. Se on ollut sitä jo pari vuotta ja luonnollisestikin minulle on sanottu, että ei sille mitään voi tehdä, se on vain kallistunut ja kaatuu sitten kun on kaatuakseen. Veikkaanpa, että tämä kommentointi johtuu lähinnä siitä, että näin toteamalla voi olla lähes varma siitä ettei joudu sen mökin vuoksi kuluttamaan aivojaan saati voimiaan. Vaan väärin meni, keskiviikkona siinä puutarhakalusteiden kiikutuksen lomassa minä tutkailin mökinkin kunnolla. Hah! Sehän on ihan piis of kakku, jos rehellisiä ollaan. Ei tarvitse olla ydinfyysikko eikä rakennusinsinööri tajutakseen mikä mättää.

Toinen takakulma on vajonnut maan liikkeiden mukana alemmas ja aiheuttanut sen, että toinen pitkistä seinistä on elänyt. Jos nyt kuvittelette silmissänne vaikkapa lautakopperon jonka yläosaa painetaan edestä päin taaksepäin niin saatte kuvan siitä, miten seinälaudoitus on elänyt. Yläosan laudoitus on viitisen senttiä taaempana ja oikenee sitten alaspäin mentäessä suoraksi niin että tönö tosiaan näyttää siltä kuin sen saisi yläosasta tuuppaamalla kaatumaan läjään. Se on kuulkaa vinssauksen paikka, sanon minä, ja samalla kun mökkiä vinssaillaan niin että takakulman saa oikealle tasolle etukulman kanssa niin aion pitää huolen siitä, että koko mökki tullaan vinssailemaan suoraan. Vatupassi on siis ehdoton kamuni tänään, niin ja läjä tiiliä.

Eilen prinsessa sisusti leikkimökkiä innolla talven jäljiltä, kengät tämä näytti jättävän joka kerta leikkimökin terassille. Iltapäivällä kävin kurkkaamassa ovelta ja voi kun siellä olikin siistiä ja kaunista. Kumma juttu, että itselle tuli heti kutina maalipäniköiden suuntaan, mökin sisäseinät kun on maalaamatta. Ulkomaalauksenkin voisi uusia ja minä kaipaan edelleen niitä nurkkalautoja mökkiin. Tämä tietää siis ukolle toimia.

Ukko haaveilee kaasugrillistä pihaan. Minä olen vähitellen ollut taipuvainen tämän ajatuksen hyväksyntään, olisihan se toki helpompi puugrilliin verrattuna. Mökillä kun on kaasugrillin kanssa pelaamiseen jo tottunut niin hyvin että luulenpa, että kesäkeittiössä kotosalla tulisi testattua sitten erilaisiakin sapuskoja, mökillä niitä testikierroksia ei pahemmin viitsi tehdä koska jääkaappi on pieni kuin mikä ja kaasugrillikään ei ole koolla pilattu. Kotitreeneillä voisi sitten kehitellä mökillekin erilaista sapuskaa grillattavaksi.

Appiukko viettää viikonlopun mökillä, soitteli jo maanantaina kysellen ukolta josko me sinne mökille myös ja uudemman kerran tämä soitteli eilen aamulla "kukonlaulun" aikaan, ukko ei viitsinyt vastata tälle tuolloin. Vastaamattomuus aiheutti selvästikin loukkaantumisoireyhtymän, appiukko oli jo aiemmin urputtanut ukon siskolle siitä että meistä kukaan ei ole vielä ollut mökillä tänä vuonna. Olipa kehunut vielä perään, että se on kohta sitten syksy ja huomataan, ettei siellä ole kukaan ehtinyt käymään kun on vain ilmoja odoteltu.

Toisaalta ymmärrän varsin hyvin appiukon harmistumisen, tämä kun on odottanut kesää kuin kuuta nousevaa ja nyt kun isomummuakaan ei enää ole, ei mökkeily ole aivan samaa kuin ennen. Mutta silti. Mikä hiton kiire sinne on heti kun lumet on sulanut. Kaiken lisäksi sekä meillä että ukon siskolla on tenavat sairastelleet viimeisen kuukauden aikana reippaasti, joten vähänkin kurjemmalla ilmalla ei ole ollut oikein halukkuutta mökille lähteä. Siellä kun ei saa edes vaatteita kuivaksi missään jos tenavat ne kastelee.

Nyt ilma olisi kyllä todella loistava mökkeilyyn mutta jotenkin meillä oli ajatuksena käyttää tämä viikonloppu oman pihan laitteluun ja oman perheen kesken oleiluun. Eilen illalla appiukko ei sitten vastannut ukolle kun tämä koetti soitella. Eli kyllä, loukkaantunut on mokoma. No, ken syyttä suuttuu se lahjatta leppyy, tapasi äiti aina sanoa.

Eilinen päivä meni aikamoista kiitolaukkaa, kävimme päivällä syömässä tenavien kanssa ja kotiuduttuamme junnu ja prinsessa lähti pihalle. Ukko veti parin tunnin välikuolemat, minä keskityin tuijottamaan telkkaria, pelaamaan speden kanssa ja pysymään hereillä. Kumma juttu miten ruokailu aina vie mehut. Illansuussa ukon sisko lehahti paikalle tenavineen ja he viipyivät pari tuntia seurana. Toinen serkkutyttö olisi tietysti ollut taas tulossa meille yöksi, mutta tällä kertaa emme suostuneet lapsia vaihtamaan. Minulla vilkkui silmissä haavekuva, jonka mukaan yhdeksältä illalla istahdan nojatuoliin ja tuijottelen rauhasta nauttien paitsi Housen myös Amyn.

Haaveeksi se jäikin, Housen ehdin nähdä ja sen jälkeen telkkari sekosi taas. Minä tosin syytän Digitaa tästä sekoilusta, keskiviikkona meillä ei näkynyt kuin Ylen kanavat päivällä ja tätä katkosta kesti kolmisen tuntia. Illansuussa muutkin kanavat palasi ruutuun ja ne näkyi hienosti eilisen kunnes sitten illalla. Jälleen kaikki muut paitsi Yle pimeänä. Että minua risoi. Ja että minua tulee tänään risomaan jos Amy jää tältäkin illalta näkemättä. Hittolainen!

Mutta joo. Josko sitä siirtyisi vähitellen kotihommien pariin. Pitänee selvittää pojan 13v kotiutumistahti, tämä näet kysäisi eilen voinko hakea hänet isältä tänään jos isä ei pääse tuomaan ja kiikuttaa samalla pojan 15v tyttöystävän sinne. Ehkä minä tuon keikan voisin jossain välissä kurvailla, vaikka siinä nyt meneekin reilu tunti huippuhyvää pihatouhuaikaa hukkaan. Se on moro ja viettäkää oikein mukava PERJANTAI!