Oli jo aikakin. Tosin irkulle olisi kelvannut vallan hyvin hieman kevyempikin pakkanen talvea kuvaamaan. No, näillä mennään, mielenkiinnolla odotan miten käy junnun joka tänään tallailee, onneksi seurapiirin kanssa, pakkasessa kouluun. Seurapiiri on sikäli hyvä ja mielenkiintoinen juttu, että se sisältää paitsi samaa koulua käyvän isoveljen ja prinsessan, myös serkkutytön joka keksi eilen tulla yökyläilemään. Niin, prinsessa yökyläili heillä lauantaina joten tämä nyt oli jokseenkin arvattavissakin.

Eilinen meni hujauksessa. Kuten toki lauantaikin, mutta eilinen hujaus oli vielä nopeampi. Viime aikoina olemme ajoittain saaneet näitä yhtäkkisiä ideoita ravintolaruokailuista ja niin kävi tälläkin kertaa. Poika 13v sai päättää ruokakulttuurin johon suunnistimme, vaihtoehtoina oli siis mäkkäriä, pizzaa, kebabia, subia tai pihvipaikkaa. Fiksu poika, irkunkin mieleen oli eniten se pihvipaikka. Nyt on pakko todeta, että ruokapaikka oli todellinen menestys, ruoka oli loistavan hyvää! Pienimuotoisen virheen tosin tein siinä, että maistoin pienen himppusen mieheltä hampurilaisen välistä tursunnutta habanerokastiketta ja seuraavan vartin istuinkin suunnilleen liekkejä suustani tuuppien.

Tämä viikko on ehdottoman hyvä viikko. Mitään muuta se ei voi olla, kyseessä kun on viimeinen kouluviikko ennen joululomaa. Tällä viikolla on pakko ottaa itseään niskasta ja tehdä ne piparit sekä pasteijat, muilta osinhan homma on kuosissa kertakaikkisen hyvin. Lihakastikepohja on pakastimessa, joululahjat ostettuna ja koti siivoiltu niin ettei ylläpitosiivousta kummoisempaa tarvitse tehdä enää. Olemme siis melkein joulukuosissa.

Perjantaina on junnun astmapolikäynti, serkkutytön lääkkeenottoa seurattiin eilen silmä kovana eikä vähiten siksi että neiti on ehtinyt jo vaihtamaan lääkemuotonsa isojen ihmisten lääkkeeseen. Junnulla tämä osio on vielä odotuslistalla, viime käynnillä, josta tosin on jo likemmäs se vuosi, keuhkojen kapasiteetti ei riittänyt jauhemaiseen lääkkeeseen. Elän toivossa että nyt olisi jollain ilveellä onnistuttu kehittymään niin että vaihto olisi mahdollista, käytössä oleva lääkemuoto kun on aivan liian heikkotehoinen.

Ja nyt, siirryn suosilla tuuppimaan koululaisia ylös, onneksi muu tiimi menee vasta puoli kymmeneen mutta ongelmallisin yksilö, poika 15v menee kasiin ja ei todellakaan ole vielä noussut sängystä vaikka äiti on jo pariin kertaan juossut tuuppimassa. Pitänee siis ottaa vesilasi mukaan ja tehdä täsmäisku joka tosin ketuttaa itseäkin jo valmiiksi, sillä kun saa aina huutoa aikaan. Viettäkää mukava maanantai, se on moro!