perjantai, 4. huhtikuu 2008
Kaikkea sitä kanssa
Tarjoiluvinkkejä otan vastaan ilomielin. Simppeleitä, nopeita ja yksinkertaisia, mutta ei silti kaupan valmiita, kiitos. Kutsuttu on nyt sitten suvun naisia ja naapurin rouvia ja hohhoijaa, eiköhän anoppi jonka kutsuin tottakai paikalle, ehdottanut että josko hän ottaakin lapset siksi aikaa hoitoon. Jotta saan rauhassa nauttia niistä kekkereistä. Kiitos, mutta ei kiitos, juuri siksi sovinkin ne juuri sille päivälle ja sille ajalle kuin sovin, jotta ihan varmasti saan talon ajoissa hiljenemään lasten maate menon alta. Että kutsuille vaan, en minä niistä sen kummemmin halua nauttia, keittelen kahvit, syöttelen speden siinä samalla ja katselen kipot.
Ja tottakai kun menin noihin lupautumaan, niin eikö vain samalle päivälle postipaavo kantanut junnulle kutsun silmäpolille. Just. Jotta aamulla sinne kiiruulla kun ukko kerran aamuvuorossa, ja koska ukko tosiaan siellä aamuvuorossa, pitää spedekin ottaa mukaan. Ja kun aika on jo puoli yhdeksän, tietää se sitä että kotoa on lähdettävä varttia vaille kahdeksan, ts joudun herättelemään speden kesken unien. Blääh... Ankeaa, sanon mä.
Niin, ja kun postipaavo nyt kerran päätti kunnostautua, kunnostautui tämä tosissaan. Toi myös speden sairaalalaskun, omanihan tuli "jo" kuukausi sitten. Eihän spedenkään sairaala-ajasta ole vasta kuin 8 kuukautta, että ihan hyvin ajoitettu. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, poistun iltapalatarjoiluun. Se on moro!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.