402973.jpg

Tässä. Meillä on ollut rasvakeitin vuosikaudet, välillä sitä on käytetty useammin, välillä harvemmin. Useammin tarkoittaa siis maksimissaan kertaa viikkoon, harvemmin sitä, että saattaa mennä jopa kuukausia ettei koko konetta esiin kaiveta. Totuuden nimissä, kun on muutaman kerran syönyt rasvakeittimessä tehtyjä ranskalaisia, ei uunissa tehdyt tunnu syömisen arvoisilta.

Vanhalle keittimelle kävi ohraisesti jo liki vuosi sitten. Työpöydälle jäähtymään jätetty masiina koki karun kohtalon kun prinsessa tuolloin 5v kiipesi paahtamaan leipää itselleen. Pam ja keitin lattialle. Öljyt pitkin köökkiä (mikä siivo!) ja olisi tehnyt mieli hyppiä tasajalkaa. Hyvähän se on että lapsesta löytyy omatoimisuutta, mutta sillä hetkellä se ei paljon lohduttanut.

Sotkun siivottuani olin aikeissa testata keitintä jossain välissä mutta ajan kanssa katsoin aiheelliseksi unohtaa moisen testailun, kas kun keittimeen jääneet loput öljyt löytyivät vähin erin kaapin hyllyltä koneen alta. Ja kuten sanoin, koska keitin on välillä pitkiä aikoja käyttämättä ei uuden hankinta ollut mitenkään kiireellinen. Perjantaina ukko päätti sitten palkita minut (ja itsensä selvästi) uudella keittimellä eli haki tällaisen. Tosin itse sain ensin katsoa netin kautta mikä olisi passeli malli meille.

Tämä kaunotar nielee kerralla (ohjeen väite) 1,3 kiloa ranskalaisia. Vinkkinä, itse laitan aina maksimissaan puolet siitä mitä ohje sanoo koska täydellä määrällä paisto kestää järkyttävän kauan ja silti tulos ei ole alkuunkaan hyvä. Lisäksi tämän kaunottaren ulkopinta ei kuumene samanlailla kuin esim vanhassa kuumeni. Tosin lämpiää sekin eli ei se ihan kylmänäkään pysy. Ja vielä yksi huippuhyvä ominaisuus tässä oli muihin katsomiini verrattuna. Öljysäiliö on irrotettava ja sen pystyy pesemään astianpesukoneessa, siitä iso plus!

Tänään olikin sitten masiinan sisäänajo, eli ruoaksi mahdollisimman epäterveellinen ateria: makkaraperunat. Mutta olipa hyvää pitkästä aikaa.