Ja oksu-poksu se täällä, on se sitten vilkas tuo oksu-poksu. Aamu meni oksun tuoksussa saatellen oksuilevaa junnua milloin vessaan, milloin takaisin sohvalle. Yhdeksän aikaan juotu jaffa pysyi sisällä jo suunnattoman pitkään verrattuna aamuisiin kymmenen minuuttia mahassa ja ulos-oksuihin. Jaffan ulostuloon havahduin ennen puolta päivää kun olin liki tunnin nukkunut tiukasti. Tai koettanut nukkua, unen läpi kuului kuinka junnu pölisi isänsä korvat täyteen kaikkea maan ja taivaan väliltä. Hauskimman kommentin kuulin siinä vaiheessa kun jaffa oli jo ämpärissä "isi, sun pitää tyhjentää se ämpäri kun äitikin aina tyhjentää jos siellä on paljon ossennusta".

Junnu on todellakin kipeä. Sen tietää siitä, että jaffan tultua ulos, on se pölinäkin jo loppunut. Reppana makaa sohvalla peitto korvissa eikä jaksa eväänsä väräyttää. Onneksi tuo on sentään juonut, ehkäpä se jaffakin olisi siellä mahassa pysynyt mikäli sitä ei niin kamalaa määrää olisi juonut kerralla. Eihän tuollaisen kirpun kokoisen ihmisen mahaa ole suunniteltu puolelle litralle hölskyvää, eihän? Koska isi lähti töihin, on määräysvalta annettu takaisin äidille eli jaffan kiskontaa hillitään reippaasti ja ennemmin tilalle koetetaan saada mehua. Joka ei tosin maistu junnulle. Kuin ihan pienissä siivuissa. Joka on kuitenkin äireestä järkevämpää kuin kiskoa kaksin käsin sitä jaffaa niin että se lentää vähemmästäkin ulos.

Äiree haaveilee tiukasti aurajuustobroitsusta. Jota itselleen lupasikin, vain juusto puuttuu. Ulkona on aikamoinen lumimyräkkä jo, eli kauppareissu ei kauheasti innosta, mutta ehkäpä saan pojan 11v houkuteltua juuston hakuun kunhan koulusta kotiutuu. Hiittinen sentään. Josta tulikin mieleen, että silpaisenpa itseni nyt tuonne pakastimen uumeniin, olisi ehkä aiheellista sulattaa ne kanafileet valmiiksi. Se on kuulkaa moro, ja viettäkää hajuttomampaa tuursdaakia kuin täällä tehdään.