Aamuja. Vai miten näitä tuntuu tulevan kuin liukuhihnalta konsanaan? Lomat olisi lusittu, prinsessa ja ukko tosin jatkavat vielä sairasloman merkeissä mutta muilla on edessä paluu arkeen. Teini jatkaa työharjoittelussa ja märisee kyseistä hommaa kuin viimeistä päivää, työpaikkojen hierarkia ei taida olla vielä tuossa iässä selvillä eikä ymmärrettävä vaikka kuinka äiti sanookin että niinhän se on maailmansivun mennyt, ei harjoittelijaa päästetä pääkeittäjän asemaan vaikka kuinka olisi sitä mieltä että ne hommat joita työmaalla joutuu tekemään ei olisi oman koulutuksen mukaisia. Märinää on siis riittänyt ja sitä riittänee lisää kunhan teini kotiutuu työharjoittelusta tänään.

Huomenna teinillä onkin vapaa, tämä kun menee oikeudenkäyntiin asianomistajan roolissa. Ehkä se viime kesän sekoilu ns rakkauden kanssa oli hyväksi teinille, tuntuu että aika moni osa on nitkahtanut sen jälkeen korvien välissä paikoilleen. Rakkauskin on, kumma kyllä, muuttunut lähinnä täydelliseksi inhotukseksi kyseistä poikaa kohtaan ja hyvä niin, unelmavävyä kun tuosta entisestä poikaystävästä ei olisi tainnut saada enää millään. Liian syvällä syrjäytymisen urilla on tämä, jopa niin syvällä että minua se surettaa vaikka sen pitäisi olla luultavasti se ja sama. Onhan hänkin jonkun lapsi vaikka onkin joutunut hyvin pienestä pärjäämään itse ja jopa huolehtimaan sairaan äitinsä siinä samalla. Surullista se on, todella surullista.

Olen viime aikoina intoutunut tutkimaan uutisia suunnilleen suurennuslasin kanssa. Aamulehden nettisivut tulee katsottua moneen kertaan päivän mittaan ja eilen kurkkaustaajuus oli vielä suurempi. Viikonlopun jännityksestä huolehti se vajonnut silta ja samalla kertaa oivalsin jotain. Koska olemme olleet ukon kanssa mm Turussa näiden kesälomareissujemme tiimoilta niin ehkä juuri siksi olen jollain tapaa jopa huolissani ja harmistunut sillan vajoamisesta. Samaisia tuntemuksia tulee aina kun luen muiden kesäreissujemme kohteiden ikävistä tapahtumista mutta sen sijaan minulle käymättömät paikat ei aiheuta minkäänlaista tunnepuolen reaktiota vaikka talot suunnilleen sortuisi. Kotimaan matkailu on siis enemmän kuin suositeltava laji!

Olen bongaillut myös muutaman muun mielenkiintoisen uutisen, kuten sen että tämä talvi on ollut pöllöille todella karu ja sen, että manselaisista osa kaipaisi jonkinasteista nuppihoitoa. Mikä hitto siinä on että on pakko tuhota muiden mahdollisuus harrastaa jos itse ei välitä jostain lajista? Tämän marmatuksen pohjana taas on uutinen jossa kerrotaan nässylle valmistellun luistinradan tamppaantumisesta pilalle kävelijöiden toimesta. Miten minä muistaisin aiemmin lukeneeni lehdestä että kävelijöille tehtiin oma kulkuväylä jäälle juuri siksi että luistelijoille valmistettu reitti saisi olla rauhassa. Etenkin nyt kun ilmat on olleet kerrassaan upeita tuntuu suorastaan törkeältä että luistelijoiden nautintamahdollisuus on pilattu. Höh!

Olen myös miettinyt kovasti tätä ihmisluontoa. Miksi enemmän keskustelua herättää tuo vajonnut silta kuin uutinen jossa kerrotaan tammikuussa tuberkuloosin seurauksena kuolleesta viisivuotiaasta? Tuberkuloosin uusi tuleminen on omassa mielessäni paljon paljon pahempi juttu kuin se, että joku silta joudutaan uusimaan. Minä en ymmärtänyt aiemmin enkä ymmärrä edelleenkään miksi calmetointi lopetettiin, tai ymmärrän toki, onhan se säästöä sekin kun ei vauvoja enää rokoteta heti synnyttyä. Nyt meillä on muutaman vuoden ajan kasvanut uusi sukupolvi joka ei kyseistä sairautta vastaan ole saanut suojaa ja onko tämä nyt sitten tulos? Tästäkö se lähtee?

Oi mitä ihailtavaa valveutuneisuutta olenkaan osoittanut nyt muutaman viikon ajan kun olen lehdenkin lukenut kannesta kanteen suunnilleen. Reps. Palaanpa silti vielä hetkeksi eiliseen ja totean että pojan 15v tyttöystävä vaikutti varsin mukavalta tytöltä eli ei hiippaillut seinänvieriä eikä toisaalta tehnyt myöskään itsestään numeroa, jutteli normaalisti ja oli vielä näpsäkän näköinenkin. Lisäyllätykseksi voisi lukea sen, että ukko totesi tytön olevan päälle ysin oppilas koulussa. Oho. Mistä se poika 15v onkin löytänyt itselleen tytön joka tosiaan opiskelee?

Ja nyt. Siirryn herättelemään sitä poikaa 15v koulutielle. Onneksi muut menee vasta yhdeksään, paitsi tietysti teini joka lähti hetki sitten silmät ristissä ja kyllästyneenä työharjoitteluun. Viettäkää mukava maanantai ja se on moro!