Tervehdys itse kullekin! Lomat alkaa olla lusittuina, ukko mokoma joutuu palaamaan sorvin ääreen maanantaina. Blogikin on ollut suorastaan miellyttävän hiljaa, eikö? Irkku on mökkeillyt. Apinan raivolla etten sanoisi. Lauantaina suuntasimme auton nokan kohti Jämsän seutua ajatuksena olla ainakin tiistaihin, mahdollisesti jopa torstaihin mökillä ja kuinkas kävi? Vasta tänään maltoimme pitkin hampain kotiutua. Ei sillä ettei seurakin mukavaa olisi, mutta kyllä oli aivan luksusta kun saimme olla liki viikon VAIN omalla sakilla mökillä.

Pappa oli tosin lauantaina vastaanottokomitean virkaa hoitamassa paikallisen kyläkauppa/baari-kompuksen terassilla jolle pysähdyttiin vanhan perinteen mukaan, lapset söi jäätelöt kuten aina, äiti, ukko ja pappa hulautti oluset kurkkuun siinä paikallislehtien luvun ja kyläyhteisön vakiasukkaiden kanssa turinoinnin sivussa. Hyvin sai ukko ja pappa hommia hoideltua, lähinnä ohjelmassa oli uuden mökin takan perustusten valua ja peräkärryn kuomun jousihärdellien vai mitä nyt ovatkaan, uusintaa. Pyhänä pappa joutui kotiuttamaan itsensä, tämä kun on jo lomansa lusinut ja me jäimme omalla sakilla nautiskelemaan hiljaisuudesta ja rauhasta.

Isommat lapset, teini ja poika 14v, nukkui uuden mökin parvessa, prinsessa päätti liittyä näiden seuraan ja me koisimme ukon ja pienten kanssa saunamökissä. Spedelle on onneksi jo aiemmin kiikutettu matkasänky mökille, alku sujuikin hyvin eli pari ekaa yötä ja sitten, ans olla, eikö kaveri keksinyt että sielläkin voi seistä ja kävellä. Normaalisti puoli yhdeksän kuukahtava tenava joutui pakkonukutukseen äidin kainaloon puoli yksitoista ja tappeli tehokkaasti vastaan aina yhteentoista asti. Puoli kaksitoista äiti havahtui hereille tuhinapulla kainalossa ja kappas, kaverin sai siirrettyä tuosta vaan nukkuvana matkikseen. Mutta olipa taisto, en olisi arvannut kuinka kova soppaluu poika onkaan. Ja koska kaveri päätti luupääksi ryhtyä, ei tahti siitä juuri parantunut, päiväunet meni miten sattui kun iski jälleen pakkomielle kävelyyn petissä. Tosin sen yhden tappeluyön jälkeen ei tarvinnut enää taistella nukkumaanryhtymisestä, kaveri kun ei nukkunut kunnolla päivisin niin tulos oli rättipoikkipuhkikuollut tenava illalla joka ei jaksanut millään kammeta itseään enää sänkyyn seisomaan. Kjäh, siitäs sait, pikku-ukko !

Eilen olinkin sitten niin viisas päiväunien kanssa että pakkasin tenavat ja speden autoon ruoan jälkeen ja ajelin sinne paikalliseen kyläkauppa/baariin lukemaan lehdet ja jäätelöittämään tenavat. Spede sammui kuin lyhty istuimeensa jo muutaman kilometrin ajon jälkeen ja koisasi tyytyväisenä autossa baareilun ajan, vielä mökin pihassakin uni maittoi liki tunnin. Hätä keinot keksii ja irkku auton, sano. Mökillä olisi toki ollut rattaatkin spedelle, mutta ne kun oli pirulauta sentään leikkimökissä joka oli lähestymiskiellossa. Leikkimökin terassille nostetun pönkän päälle kun oli harmaasieppopari tehnyt pesän ja sieltä kuikuili neljä pientä poikasta. Tokihan siinä terassilla tuli muutaman kerran käytyä kun piti lasten leikkikapineita siitä haeskella, mutta mökin ovea en uskaltanut avata kun pelkäsin että pönkkä kaatuu vielä ja siinä on poikaset pitkin maita.

Pyhänä käytiin isomummuakin moikkaamassa, samoin tiistaina, ajatus oli että kotiin lähdetään torstaina päivällä ajelemaan kun saadaan spede ruokittua, mutta ei sitä sitten vaan malttanut. Eilinen menikin kunnon ulkogrilliä käytellessä ja ukon kanssa viritettiin perämoottori kiinni veneeseen, ajelutettiin sitten koko katras järvellä aina spedeä myöten. Aikaisempina päivinä tenavia olikin kuskattu soutelemassa. Poika 14v ajeli mopollaan pitkin maita ja mantuja, naapurin isännän apupoikanakin hääri soranajossa ja hommasi siinä ohimennen itselleen mopolla-ajeluluvan isännän soramontulle. Supliikkimies, poika siis, ollut kyllä koko ikänsä. Johan tuo pienenä puetutti itsensä terkkarissakin ventovieraille papoilla kun ei malttanut odottaa että äiti saa pienemmille päälle ensin.

Kaiken kaikkiaan, loma onnistui nappiin. Pientä kaihoa kyllä oli aistittavissa kun tänään oli pakko lähteä kotia kohti, jouduttiinkin ajamaan tosi hissukseen kun perässä vedettiin kuorma mäntyrankoja polttopuiksi. Kärryllä tosin, ei kai sitä nyt irrallaan. Jotenkin huomaa itse tässä kirjoitellessa, että lomatunnelma on edelleen kohdallaan, hilpeä on mieli ja keveä koipi, selkä mokoma vain koettaa vihoitella kun tulihan sitä tietysti itsekin hieman remmottua mökillä työntynkää.

Jotta näin, nyt irkku siirtyy serranosien pariin, se on moro!