Lauantain ukko oli tosiaan tekemässä muuttoa serkkupoikansa kanssa ja reissusta palattuaan tämä olikin täynnä virtaa. Sitä virtaa oli niin runsaasti että ennenkuin ehdin kunnolla huomatakaan olimme ukon kanssa kaksin syömässä paikallisessa ruokaravintolassa. No jopas! Poikanen 18v tyttiksineen hoiteli sen aikaa pienempiä ja kotiin ajelimme kasin jäljestä naapurien kyydillä, kas kun hekin sattuivat olemaan ruokailemassa.

Ilmeisesti ruokapaikka on kovinkin suosittu lauantai-iltana kyseiseen aikaan, siellä näet oli väkeä piukassa. Törmäsinpä ovella jopa koulumme vararehtoriin joten tutuissa riitti. Kotiuduttuamme istuimme muutaman tunnin, siis sen jälkeen kun saimme lapset nukkumaan, joten eilen ei sitä vauhtia sitten enää ollutkaan oikein kenellekään. Hyvä niin, väittäisin, tulipa ainakin tuijotettua tuntitolkulla erinäisiä ohjelmia telkkarista.

Illalla liikuin sen verran että pyörähdin lähikiskalta hakemassa sekä tupakkaa että pientä syötävää joukoille, meidän iltapalamme oli toisinsanoen kananugetteja ja ranskalaisia perunoita. Ei hassumpaa, sanoisin mä. Tänään onkin sitten paluu arkeen ja työmaalle, saapa nähdä onko viikonloppuna harpottu askelia taaksepäin reilustikin. Toivottavasti ei. Tämän viikon jälkeen onkin sitten syyslomaviikko ja hyvä niin, tenavat kaipaavat selvästi jo vapaata. 

Tästä viikosta taitaa tulla aika vauhdikas, luulen mä. Ukko on iltavuorossa alkuviikon, joten ihan joka päivä ei tarvitse kiireellä ryhtyä ruoanlaittoon kun kotiudun mutta loppuviikolla on sitten sitäkin lajia luvassa. Kaiken lisäksi meidän pitäisi lähteä lauantaina iskälle illanistujaisiin ja samalle päivälle on suunniteltu erinäinen määrä pihan talvikuositusta. Hohhoijaa. Talvivalmistelut pihapuolella ei ole koskaan olleet minun juttuni, eipä ne oikein nappaa nytkään.

Vaan jaa. Ehkä sitä pitäisi ryhtyä kuosittamaan kutrejaan työmaakuosiin, saa nähdä onko spede tarhakunnossa vaiko ei sillä yöllä meillä oltiin puolivalveilla pitkään kun lapsi yski ja köhi ja itki. Kurkunpäätulehdus, ehkä? Nyt poika ei enää köhi eikä röhi vaan nukkuu syvää unta paikallani sängyssä, siihen hän mönki yöllä yskimisen lomassa. Se on siis moro ja viettäkää kivakivamaanantai, minä pyrkinen samaan!