Ei se kenkutus ainakaan nukkumalla näemmä kadonnut, vieläkin risoo jokin. Tyhmä tunne sanon mä! Josko aamu sen tasaisi, toivottavasti ainakin. Tosin on kenkutuksessa puolensakin, kun oikein ketuttaa niin kaikki toimet johon tartut, tulee tehtyä maksiminopeudella. Ja yleensä se kenkutuskin katoaa siinä kunnolla touhatessa.

Suunnittelin mielessäni eilen, että tänään kun olen vienyt junnun eskariin lähden speden kanssa ruokakauppaan. Kovin usein kun ei itse tulee enää tätä nykyä käytyä edes ruokakaupassa. Merkillistä laiskuutta. Jotenkin vain ruokakauppakiintiö on ollut pitkään täynnä, liekö sitten se ruokakauppavastuu joka periaatteessa itsellä oli viisitoista vuotta vienyt sen minkäänasteisen halun käydä ruokakaupassa. Mene ja tiedä.

Koko isompien lasten sakki on aikeissa jäädä kotiin pääsiäiseksi. Mukavaa. Jotenkin olin siinä uskossa ja luulossa että poika 12v on menossa isälleen mutta ei tuo nyt sitten kaiketi olekaan. Ruokakassissa muuten pitää huomioida tämä asia, meillä ei normaalisti mene tavallista maitoa mitenkään kamalasti, minä, prinsessa ja poika 12v kun olemme ainoat jotka sitä juo, mutta me sitten juommekin sitä lähes janoomme pojan 12v kanssa. Prinsessa taas juo lähinnä kaakaossa maitoa, ruoan kanssa menevä määrä on onneton. Kolme isoa tölkkiä kestää sen pari päivää kun poika 12v on kotona, jos tämä ei ole kotona niin pari tölkkiä on melkein liikaa. Eli maitoa pitää ostaa reippaalla kädellä.

Minä en tiedä kuinka yleinen perinne on muuten kukon muniminen pääsiäisenä. Osaako kukaan sanoa? Olin näet vähintäänkin hämmästynyt kun serkkuni soitti ja kysyi eilen kyseistä asiaa, että olenko kuullut kukosta joka munii pääsiäisenä. Asia kun oli tullut hänelle ilmi ystävänsä kautta ja serkku oli kuvitellut mielessään että tämä on ystävän perheen joku oma sekopäisyysmittari, piilotella nyt munia pääsiäisenä ja uskotella lapsille että kukko niitä munii.

Meillä tuo perinne on oikeastaan ainoa pääsiäisperinne mikä on, meillä kukko munii mihin sattuu niitä muniaan ja viime vuonna kukolta oli jopa ilmestynyt kartta johon tämä oli merkinnyt munintapaikkojaan. Ja se jos joku olikin lapsista riemukasta etsiä niitä munia kartan mukaan. Tänä vuonna kukko muninee siis myös serkkytytöllä, tämän tytär 5v kun oli tuosta ollut huolissaan ja sitä serkku oli ystävälleen päivitellyt niin että samassa oli tullut ilmi myös ystäväperheen kukkoperinne.

Hassu juttu muuten, että kyseinen asia ei ole koskaan tullut serkun kanssa puheeksi vaikka paljon tekemisissä onkin oltu. Ja miten minä en ole koskaan aiemmin kuullut, että heillä ei ole kukko muninut. Kyseessä nyt kuitenkin on yksi läheisimmistä ihmisistäni. Eilen mietimme jo siskonkin kanssa munimisjuttua, että mistä se taas on meille tullut. Lapsuudenkodin pääsiäisperinteisiin kun se ei tainnut kuulua.

Asiasta täysin sammakkoon, koulupsykologikäynti meni eilen hyvinkin toivommallani kaavalla. Ei junnussa mitään ihmeellistä vikaa ole, koululainen tuo ei vielä ole mutta kasvu siihen suuntaan on alkanut hetkessä ryminällä. Matemaattinen päättely oli hieman kuulemma keskitasoa alempana vaikkakin sillä alueella missä pitääkin, verbaaliset taidot taas reippaasti keskitason yläpuolella. Tukea silti tarvitaan koulun alkuun reippaasti, ja ihan vain siksi että junnu on edelleen lapsi lapsi eikä koulutulokas käytökseltään.

Psykologi kysyi mitä itse toivoisin pojan kanssa tehtävän kun koulu alkaa ja minä toivoin pienluokkaan pääsyä. Psykologi, siinä missä lastentarhaopettajakin olivat kanssani samaa mieltä ja junnu haetaan nyt pienryhmään. Tällä hetkellä mahdollisuus siihen että pienryhmä perustetaan lähikouluun on kuulemma erittäin hyvä, psykologin mielestä jopa 99,9 prosenttisen varma.

Jos kohta tämä menikin hienosti, niin poika 12v puolestaan aiheuttaa äidilleen päänvaivaa. Poika kun on aina pärjännyt koulussa suhteellisen hyvin ja hoitanut kouluhommansa mallikkaasti. Niin tuo toki hoitaa edelleenkin, mutta nyt on jotain tapahtunut aivan hetkessä koulun suhteen, luokanvalvojalta tuli viestiä että pojan keskittyminen on herpaantunut koulussa ja samaan aikaan koenumerot on tippuneet yhtäkkiä. Jopa matikka joka on pojan vahva alue on mennyt alaspäin.

Jäin oikein miettimään mistä tämä yhtäkkinen muutos on tullut, vielä ennen joulua kun homma toimi aivan totutulla kaavalla. Edelleen poika hoitaa läksynsä hyvin ja käy koulussa ahkerasti, mutta sen koenumeroiden tipahtamisen itsekin olen huomannut. Voiko tosiaan olla niin, että isän jouluna alkanut painostus siitä että poika muuttaisi hänelle, aiheuttaisi tämän? En tiedä, mutta en sitä mahdottomanakaan pidä, poika kun on aina tarvinnut erilailla kuin muut lapsemme sen tarkan tietoisuuden siitä mitä tapahtuu seuraavaksi ja tarkan päivärytmin.

Hyvänä esimerkkinä siitä lienee jo se, että ihan pienenä vauvana poikaa ei voinut iltaviiden jälkeen viedä kotoa edes ulos. Koko loppuilta ja seuraava yö oli pelkkää itkua jos kyseisen virheen teit. Taaperoiässä lapsi kiinnittyi tiukasti äitiin ja päivärytmiin ja esikouluun meno sotki pitkäksi ajaksi pojan elämän. Kaavoihin kangistunut lapsi siis, mutta voisiko tuo vieläkin vaikuttaa niin paljon? Merkillisen samoihin aikoihin tämä nyt osuu joten varmaksi en sano nyt mitään.

Jahas, josko tästä sitten pikkuhiljaa hilppaisi keittiöön ja ottaisi perunan kauniiseen käteensä. Ajattelin tehdä ison lohisopan, se kun on lähes kaikkien herkkua ukkoa ja prinsessaa lukuunottamatta. Se on moro ja viettäkää mukava torstai!