Mikä ihme siinä on, että tänä aamuna on rytmi aivan sekaisin. Ukko lähti leikkuriin aamulla ja kas, tämä ei osaa nyt aloittaa hommia oikein mistään suunnasta. Sain sentään kaivettua liukureita esiin kellarin kätköistä, jotain se kai on sekin. Junnulla samoin kuin pojalla 13v kun on koulusta laskettelupäivä eli loman alkamisen kunniaksi suuntaavat pulkkamäkeen päivän päätteeksi. Mukavaa. Paitsi että. Junnu on tukossa. Sanoisin että suht pahaenteisesti, aamuyskä päättyi limaoksennukseen ja se ei ole hyvä juttu se. Laittelin luokanvalvojalle viestiä että katsoo että poika ottaa avaavaa ennen pulkkamäkeä ja jos näyttää silti huonolta, minulle voi soittaa ja haen pojan sitten suosilla kotiin. Kurjaahan tämä on.

"Kun aina jää kaikki kiva koulujuttu pois" totesi junnu aamupalapöydässä kun kyselin josko tämä jäisikin kotiin päiväksi. Sitkeys on hyvä piirre ja niinpä junnukin suuntasi kouluun silläkin uhalla että se kiva jää sittenkin pois vaikka sinne asti suuntaa. Pidän peukkuja että aamupäivän aikana keuhkoputkiosasto herää tosissaan uuteen päivään ja limat hilppasee sinne minne niiden kuuluukin. Pitänee hakea junnulle singulairiakin lisäksi apteekista, nyt on lääkitys jo tuplattu muutama päivä sitten kun ensi oireet yskästä ilmeni. Josta tulikin mieleen, olisi aika aloitella allergialääkekin, helmikuuhan loppuu ihan justaansa.

Eilen reippailin keittiössä ja se kostautui illalla juhmintana kädessä. Nämä mieliteot on kyllä ihan hanurista, minun teki niin mieli aamusella leipoa ja arvaahan sen, aamupäivällä oli hyydykekakku hyytymässä jääkaapissa ja rahkapiirakka uunissa paistumassa. Ihme touhua. Heti kun käsi alkaa tuntua himppasenkin paremmalta on se tungettava mitä erinäisimpiin juttuihin mukaan. Tänään pidänkin sitten käden lepuutuspäivän, josko se tasaisi puntteja. Vaikka niin, kauppaan pitäisi kyllä lähteä, sittenkin että kiinnostusta kyseiseen toimeen ei ole yhtään.

Ehkä kauppareissu saisi ajatukset oikenemaan, nyt tässä on kaiken aikaa jotenkin sellainen odottava olo vaikka kuinka tietää ettei vielä edes kannata odotella mitään. Toimenpide kun on vasta 8:30 ja kestänee puolesta tunnista puoleentoista tuntiin, siihen päälle vielä tokenemisaika leikkurilla niin johan se kello on komeasti yli puolen päivän ennen kuin ukolla on pienintäkään mahdollisuutta kotiutua. Ukon noutokin on vielä ihan auki, alunperin minun piti hakea tämä, sitten tajusimme että kellonaika on luultavasti huonoin mahdollinen eli junnun kotiutumisaika ja alustavasti puhuimme ukon nuorimman siskon kanssa että tämä hakisi sitten ukon.

Tämä puhe jäi tosiaan alustavaksi eli ukko lähti leikkuriin todeten että kaipa hänet joku sieltä noutaa, tai sitten ei. Hitsiläinen. Jotenkin tämä viikko on lupsahtanut niin että mitään järkevää suunnitelmaa ei ole saatu loppuun asti suoritettua vaan kaikki on jäänyt roikkumaan. Kurjia olemme me, sano! Vaan nyt. Siirryn suosilla valmistelemaan itseäni edes jotain tekemään. Tai ehkä vain potkaisen itseni liikkeelle. Menee muuten ihan ihmettelyksi koko päivä. Se on moro ja viettäkää mukava perjantai!